Olemme vaihtamassa uuteen asuntoon. Unelmakoti tuli myyntiin eräänä yönä ja jo aamupäivällä me teimme tarjouksen. Kiilasimme röyhkeästi muiden halukkaiden ohi. Nyt edessä on remontti ja muutto.

Nykyinen kotimme on myynnissä, joten olen saanut jälleen ilon tutustua asuntomarkkinoiden maailmaan. Asuntokauppaa käsitellään nettikeskusteluissa yleensä kahdesta näkökulmasta. Osa väestä odottaa vahingoniloinen virne naamallaan hintojen romahdusta. Tätä odotusta on jatkunut jo pitkään. He uskovat, että nyt kannattaa asua vuokralla.

Toinen joukko pitää odottelua turhana. Lainojen korot ovat nousussa, mutta niin ovat asuntojen hinnatkin. Myönteisiä näkymiä etsitään palkkojen noususta, hyvästä talouskehityksestä, Emusta ja vaikka Matti Vanhasen kasvoilta. Vastustajat puhuvat mielellään 90-luvun lamasta ja sen ennusmerkeistä.

Itse olemme todenneet, että odottelu ei auta, jos kyseessä on oma koti. Jossain on pakko asua ja perheenlisäystä emme tajunneet suunnitella asuntomarkkinoiden heilahtelujen mukaan. Lisäksi hintojen pitäisi romahtaa hurjasti, jotta vuokralla asuminen lopulta kannattaisi.

Moni on kyllä kysynyt, emmekö voisi asua nykyisessä kaksiossamme pidempään. "Kyllähän te muutaman vuoden siellä kestätte!" Olen vastannut heille, että voisimme kestää vaikka taloyhtiömme kellarikomerossa, mutta elämässä saattaa olla muitakin arvoja. Suden suuhun siis. Katsotaan, mitä vuodet tuovat ja kuka viimeisenä nauraa.