Tällä viikolla Tapio Suominen oli koonnut viisaiden paneelin kisastudioon: Pöydän ääressä olivat Sihvonen, Sihvosen pilkan kohde, Iltalehden Pekka Jalonen ja Kalevan jääkiekkotoimittaja Jouko Vuorjoki. Tämä jälkimmäinen hahmo heitti mielestäni kommentin, joka sietää tulla kirjatuksi. Vuorjoen mukaan jääkiekkotoimittajana hänen tehtävänsä on "kehua vuolaasti ja kritisoida varovasti". Samassa keskustelussa vilahti kuitenkin sana journalismi useaan otteeseen. En oikein tiedä, mitä virkaa journalismilla on tällaisella leikkikentällä. Entä jos taloustoimittaja kertoisi, että hänen tehtävänsä on kehua vuolaasti ja kritisoida varovaisesti?
Tiedän, että urheilu on isojen poikien ihanaa leikkiä. Ainakin joskus oli, nykypäivänä se on myös miljoonien ja miljardien eurojen mylly, josta moni haluaisi osansa vaikka kyseenalaisilla keinoilla. Miten Vuorjoen asenteella varustettu toimittaja toimii, kun edessä onkin vyyhti sopupeliä, dopingia ja muita väärinkäytöksiä? Entä jos epäilykset kohdistuisivat Vuorjoen lempilapseen, Oulun Kärppiin? Yleensä journalismin suhteen kai ajatellaan, että toimittajilla sopisi olla mahdollisimman vähän kytköksiä ja lämpimiä tunteita käsiteltäviin asioihin ja tahoihin.
Keskustelun loppupuolella Vuorjoki vielä totesi, että eihän suurta yleisöä kiinnosta toimittajien mielipiteet toisista toimittajista. Pitää kuulemma kirjoittaa ilmiöistä mielenkiintoisia tarinoita ja tarjota oman alueen yleisölle mukavia tuntemuksia. En tiedä, voiko minua lukea osaksi suurta yleisöä, mutta olisin varsin kiinnostunut tietämään, kuinka yleinen Vuorjoen asenne on omassa ammattikunnassaan. Aavistelen, että hän ei ole yksin.
Kun urheilu on kasvanut suuren mitan bisnekseksi, sitä käsittelevän journalismin alennustila on mielestäni erinomainen suuren yleisön keskustelunaihe. Suurena vallankäyttäjänä median on alistettava myös oma toimintansa yhteiskunnalliselle kritiikille. Tästä oli muistaakseni puhetta jo journalistiikan peruskurssilla.
Kommentit