Fundamentalisti tuli illalla hakemaan minua töistä.

Ajelemme kohti keskustaa ja suunnittelemme myöhäistä illallista jossain ravintolassa. Mechelininkadulla peräämme tulee poliisiauto, mikä saa minut huokaamaan, kuinka kunnon kansalaistakin alkaa hermostuttaa ajaessaan poliisin edessä. Hetken kuluttua poliisiauto laittaa vilkut päälle.

- Tarkoittaako se meitä?
- Joo.
- Mikä tässä nyt on? Eihän meillä ole mitään vialla?

Pysähdymme. Päässäni pyöri monta eri vaihtoehtoa. Rekisteriote on, ajokortti on, Fundamentalisti ei ole ottanut edes siemausta oluesta, auto on katsastettu. Kaikki pitäisi olla hyvin. Tai ehkä takavalot ovat epäkunnossa? Poliisi saapuu ikkunan viereen ja pyytää asiapaperit.

- Onkos vero maksettu?

Fundamentalisti änkyttää jotain eräpäivästä. Poliisia ei naurata. Hän vain toteaa, että kuski varmaan itse tietää, onko vero maksettu.

- Ei ole, hitto. Voidaanko edes ajaa auto kotipihaan, se on tässä lähellä?
- Voitte, mutta kilvet lähtee joka tapauksessa.

Konstaapeli pyytää Fundamentalistin maijaan ja minä jään nököttämään Nassun sisälle. Poliisiauton vilkut valaisevat Helsingin keskustaa ja ihmiset tuijottavat. Viereisen kampaamon lasiovesta kurkii  kaksi naista päät pitkällä. He puhuvat, nauravat ja osoittelevat. Perjantai-illan juhlaväki kävelee ohi katse nauliintuneena autoomme.

Toinen nuori konstaapeli tulee repimään rekisterikilpiä Nassusta. Se ei olekaan aivan helppoa, sillä kaarallamme on ikää jo yli viisitoista vuotta. Aikansa riuhdottuaan hän saa etukilven irti. Nassu heiluu ja natisee, kun poliisi siirtyy ryskyttämään takakilpeä. Operaatio kestää, kestää. Poliisiauton vilkut valaisevat edelleen katumaisemaa.

Minua hävettää. Vaikka tiedän, että emme ole syyllistyneet kovin kummoiseen rikkeeseen, olo on kuin juuri rysän päältä yllätetyllä varkaalla.

Lopulta poliisit päättävät, että takakilpi saa jäädä. Ikuisuudelta tuntuneen operaation jälkeen pääsemme ajamaan kotia kohti. Fundamentalisti pyytää pussamaan, mihin en suostu. Olen raivoissani.

- Älä viitti. Hyvä vaan, ettei tullut suurempia seurauksia. Veron voi maksaa aamulla ja hakea kilven Roban poliisiasemalta.

En lepy. Seurauksena on tietysti kovaääninen, mutta lyhyt riita. Ja lopulta mykkäkoulu, jonka Fundamentalisti saa päätöksen hakemalla pizzat lähiravintolasta. Sekä anteeksipyynnöllä koskien huonomuistisuuttaan laskumaksun suhteen.

Tiedän, että kyse oli tosiaan vain unohdetusta laskusta. Emme joudu oikeuteen, vankilaan tai lehtien palstoille. Yhtä kaikki, poliisioperaation kohteeksi joutuminen Helsingin keskustassa koettelee huumorintajua.

Olenko muuten kertonut, että olen poliisin tytär?