Voi tuota Hannu Takkulaa. Hän on toki muistuttanut kristillisestä arvomaailmastaan aiemminkin, mutta mies tuntuu saaneen kamppailuunsa lisäpuhtia. Ehkä Takkula on tehnyt europarlamentissa tuttavuutta muiden kunnon kristittyjen kanssa ja saanut uusia ideoita.

Viimeisin veto on lähteä kristillisdemokraattien presidenttiehdokkaan kampanjan keulahahmoksi. Hän ei kuitenkaan halua erota keskustasta, vaan odottaa, että puolue palaa juurilleen. Todennäköisesti Takkula kuitenkin toivoo, että kepu antaa hänelle kenkää, minkä jälkeen voi esiintyä marttyyrin elkein.

Olen ymmärtänyt kristinuskon perustuvan ensisijaisesti lähimmäisenrakkauteen. Jeesuksen itsensä kerrotaan kaveeranneen nimenomaan vähäosaisten ja syrjittyjen kanssa. Jostain syystä kuitenkin politiikan kristityt profiloituvat lähinnä niinä tyyppeinä, jotka haluavat lokeroida, syyllistää ja tuomita kanssaihmisiä. Uudistuksiin suhtaudutaan taattuun tapaan kielteisesti ja kaihotaan entisiä aikoja, jolloin kaikki oli niin paljon paremmin. Oliko muuten oikeasti? Lapsia kuoli, sotilaita kaatui, taudit levisivät, naisen synnyttivät lapsia terveytensä äärirajoilla ja Turkukin paloi maan tasalle.

Jos olisin keskustaihminen, toivottaisin Takkulalle tervemenoa ja hyvää jatkoa. Mitä pienemmissä piireissä nämä aina-oikeassa-olevat takkulat toimivat, sitä paremmin meillä muilla menee. Keskustakin tulee hyötymään ennen pitkää, mikäli vanhoillissiivestä muutama muu ottaa Takkulasta mallia. Keskustan kannattajien ikäprofiili ja sukupuolijakauma saattavat korjaantua, kun herrat kommentoivat hedelmöityshoitoja ja erinäisiä muita naisten asioita jonkun toisen puolueen nimissä.