Ilta-Sanomien Plussa-liitteessä (12.11.) toimittaja Rita Tainola vierailee jääkiekkoilija Jere Karalahden kotona. Jos R.T on merkitty artikkelin toimittajaksi, olen yleensä kyllästynyt jo ennen lukemista. Tällä kertaa olen pudota penkiltäni, kun Tainola raportoi perheenpään osallistumisesta lastenkasvatukseen ja kodinhoitoon.

"Myönnän, että annan liikaa periksi, mutta en henno kieltää. Olen ehkä enemmänkin Ronjan frendi. Vaimon taholta tyttärelle sitten asetetaan säännöt ja normit, Jere Karalahti sanoo."

Jaaha. Jere on siis tyttärensä frendi. Hyvä, että viisivuotiaalla on frendejä.

"Et ole kertaakaan käynyt mun jumppaa katsomassa, Ronja huomauttaa kirkkaalla äänellä."

Lukija voi kuvitella sielu verellä, kuinka pieni suurisilmäinen tyttö odottaa isäänsä jumppatunnille ja pettyy aina uudestaan. Artikkelin lopussa Tainola vielä kertoo, kuinka Karalahti ajaa ylinopeutta matkalla Citymarketiin tytär takapenkillään. Tainola huomauttaa kuskille ylinopeussakkojen vaarasta.

"Isi sai jo. Kaksi viikkoa sitten, kun hän ajoi tutkaan, kuuluu takapenkiltä."

Jos silmäni oikein näkevät, Rita Tainola suhtautuu kriittisesti haastateltavaansa. Vaikka hän on luvannut, että ei ilkeile haastateltavilleen. Ihan kuin kuulisin pienen feministin äänen ja hienovaraista yhteiskuntakritiikkiä. Jo on aikoihin eletty.