Hullut päivät lähenivät loppuaan. Istuimme kaupunkireissumme aikana erään kirjakaupan penkeille ja Fundamentalisti kysyi jälleen: "Noo?". Pyysin häntä argumentoimaan tehokkaammin. Mies jaaritteli kuvanlaadusta. Hyvätasoinen kuva on ihan kiva juttu, mutta maksaisinko siitä 300 euroa? Näin kuitenkin poltteen Fundamentalistin katseessa ja annoin lopulta periksi. Asetin myönteiselle päätökselleni kaksi ehtoa: 1) Minun on saatava tulostin tietokoneeseen ja 2) Elämme säästeliäämmin loppuvuoden.
Eilen illalla moitin miestäni huonosta argumentoinnista. Jos olisin tiennyt etukäteen, millaisia mahdollisuuksia tallentava digiboksi tarjoaa, en olisi epäröinyt niin pitkään. Kuinka ihanaa on losottaa sohvalla ja hoidella ohjelmien tallennuksia yhdellä kaukosäätimellä. Rumankömpelöt videokasetit ja entiseltä poikaystävältä kipurahoina nyysityt videot saavat kyytiä! Vielä upeampaa on se, että jos haluan lähteä käymään kaupassa kesken kaiken, voin painaa yhtä nappia ja ohjelma lähtee tallentumaan. Kun palaan kotiin, minun ei tarvitse odottaa tallennuksen loppua, vaan voin aloittaa katselun välittömästi. Eikä tässä vielä kaikki! Merkitsin juuri äsken Uutisvuodon ja Täydelliset Naiset tallennettavaksi. Kun minulla joskus on aikaa television katseluun, voin avata televisioruudulle listan tallennetuista ohjelmista ja valita sieltä haluamani.
Totuus suuren iloni takana on se, että olen aina pitänyt teknisista vempeleistä. Nautin syvästi, kun saan uuden laitteen toimimaan mieleni mukaan. Uskon "kokeile ja onnistu" -periaatteeseen. Ohjekirjasta saa lähinnä hyviä lennokkeja.
Kommentit