Viimeiset hetket käsillä ennen matkaa. Herätys on yöllä kello 03.45.
Sitä ennen pitäisi nukkumisen lisäksi pakata ja järjestää koti kuntoon.
Tuosta jälkimmäisestä huomaa aikuistumisen: Kun 22-vuotiaana lähdin
reissuun, minua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa se, millaiseen
kotiin lomalta aikanaan palaan. Nykyään huolehdin yllättävänkin
säntillisesti siitä, että kukat on kasteltu, biojäte tyhjennetty
ja sänky pedattu, jotta kotiin on KIVA tulla. Aika surkeaa, vai?
Lentopelko
on selvästi jäänyt taka-alalle, mutta uskon sen nostavan päätään
viimeistään aamulla, kun kone lähtee nousukiitoon. Olen laatinut
suunnitelman pelkokohtauksen varalle. Aion keskittyä
rentoutusharjoituksiin, hyvään kirjaan ja tarvittaessa alkoholiin tai
rauhoittavaan lääkkeeseen. Nyt minusta tuntuu, että selviydyn. Otan
lääkettä vasta siinä tapauksessa, että en pysty enää hallitsemaan
päätäni. Tietysti tilannetta helpottaa myös se, että rakas
Fundamentalistini on mukana koneessa. Samoin lohduttaa hänen innostunut
suhtautumisensa lentoon. Hän ei omien sanojensa mukaan pelkää
pätkääkään.
Mihin kaikkeen typeryyteen ihminen voi rahansa hassata?
Tätä
päivää ovat värittäneet, tai paremminkin varjostaneet erään tuttavan
rahasotkut. Hänelle on kertynyt velkaa joka suuntaan ja nyt on seinä
edessä. Pahimpia uhkakuvia ovat tällä hetkellä työpaikan, kodin ja
läheisten ihmissuhteiden menettäminen. Tilanne aiheuttaa minussa
ristiriitaisia tunteita. Toisaalta paheksun tällaista selkärangatonta
ja idioottimaista rahankäsittelyä. Toisaalta ymmärrän, että
inhimilliseen elämään mahtuu myös virheitä ja sitä idioottimaisuutta,
omaankin elämääni.
Olen kuullut tuttavan pitäneen tilanteen
salassa ja hankkineen uusia velkoja vanhojen järjestelyyn. Lopulta
uudet velat ovat jääneet niinikään hoitamatta. Ilmeisesti lähipiirikään
ei tiedä, mihin hän on rahansa tuhlannut. Tapauksessa puhutaan sen
verran suurista summista, että niiden luulisi näkyvän perheen elämässä
muutenkin. Olemme kavereiden kanssa ehtineet epäillä vaikka mitä:
aviottomia lapsia, uhkapelaamista, huorissa käymistä, epäonnista
sijoitustoimintaa. Mihin kaikkeen typeryyteen ihminen voi rahansa
laittaa?
Itse olen aina ollut jopa ylivarovainen rahan
suhteen. Viime keväänä otettu asuntolaina oli kova ratkaisu minulle.
Mietin monta kertaa, olenko tekemässä peruuttamattoman virheen.
Asuntolaina on kuitenkin siinä mielessä normaali ja järkevä laina, että
lainan päävakuutena on se asunto, jonka voi myydä hätätilanteessa. Oma
varovaisuuteni juontaa juurensa lapsuuden kodista. Vanhempani pääsivät
pari vuotta sitten velkajärjestelystä, jonka avulla he saivat
järjestettyä lama-aikana kasautuneet velat. En tänäkään päivänä tiedä,
kuinka paljon velkaa oli tai mistä kaikkialta sitä oli syntynyt.
Kaiketi tarina oli tyypillinen: omaa huolimattomuutta, hyväuskoisuutta,
huonoa onnea ja paskamaista pankkipolitiikkaa. Velkaa oli joka
tapauksessa niin paljon, että normaalilla lyhennystahdilla se ei olisi
koskaan poistunut. Tiukka maksuohjelma kesti viisi vuotta, minkä
jälkeen vanhemmat saivat luottotietonsa takaisin. Rahaa ei ole
vieläkään liikaa, mutta nyt heillä on mahdollisuus asua jälleen
mieleisessään paikassa maaseudulla. Tärkeintä on tietenkin vapaus,
riippumattomuus velkojista.
Isäni on sanonut, että lainaa ei
pidä mennä takaamaan. En kuitenkaan tiedä, voisinko sanoa EI
esimerkiksi omalle lapselleni, jos hän haaveilisi ensiasunnosta. Itse
saimme lainan ilman takaajia ja panttia erityisehdoilla. Tuon
velkaantuneen tuttavan tilanteen valossa ratkaisumme tuntuu hyvältä.
Jos itse mokaamme lainanhoidon, kukaan sukulaisista ei joudu
vastuuseen. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni läheinen
ihmissuhde on päättynyt velkatakausten takia.
Miksi ihminen
sotkee raha-asiansa? Tarkoitan nyt niitä ihmisiä, jotka itse
tarpeettomasti ajavat taloutensa perseelleen. Loppujen lopuksi oman
rahapolitiikan hoitaminen ei vaadi erityistä matemaattista
lahjakkuutta. On tuloja ja menoja. Jos yhteenlaskun jälkeen jää edes
hieman plussalle, asiat ovat kohtuullisen hyvin. Ehkä kysymys on
todellisuudentajun kadottamisesta ja epätodennäköisyyksiin
takertumisesta. Ihminen haluaa toivoa, että jospa sittenkin asiat
selviäisivät. Tulisi voitto kasinolla, yllättävä palkankorotus tai ehkä
velkoja vain sattumalta unohtaisi rahansa.
maanantai, 22. elokuu 2005
Kommentit