Viimeiset hetket käsillä ennen matkaa. Herätys on yöllä kello 03.45. Sitä ennen pitäisi nukkumisen lisäksi pakata ja järjestää koti kuntoon. Tuosta jälkimmäisestä huomaa aikuistumisen: Kun 22-vuotiaana lähdin reissuun, minua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa se, millaiseen kotiin lomalta aikanaan palaan. Nykyään huolehdin yllättävänkin säntillisesti siitä, että kukat on kasteltu, biojäte tyhjennetty  ja sänky pedattu, jotta kotiin on KIVA tulla. Aika surkeaa, vai?

Lentopelko on selvästi jäänyt taka-alalle, mutta uskon sen nostavan päätään viimeistään aamulla, kun kone lähtee nousukiitoon. Olen laatinut suunnitelman pelkokohtauksen varalle. Aion keskittyä rentoutusharjoituksiin, hyvään kirjaan ja tarvittaessa alkoholiin tai rauhoittavaan lääkkeeseen. Nyt minusta tuntuu, että selviydyn. Otan lääkettä vasta siinä tapauksessa, että en pysty enää hallitsemaan päätäni. Tietysti tilannetta helpottaa myös se, että rakas Fundamentalistini on mukana koneessa. Samoin lohduttaa hänen innostunut suhtautumisensa lentoon. Hän ei omien sanojensa mukaan pelkää pätkääkään.

Mihin kaikkeen typeryyteen ihminen voi rahansa hassata?

Tätä päivää ovat värittäneet, tai paremminkin varjostaneet erään tuttavan rahasotkut. Hänelle on kertynyt velkaa joka suuntaan ja nyt on seinä edessä. Pahimpia uhkakuvia ovat tällä hetkellä työpaikan, kodin ja läheisten ihmissuhteiden menettäminen. Tilanne aiheuttaa minussa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta paheksun tällaista selkärangatonta ja idioottimaista rahankäsittelyä. Toisaalta ymmärrän, että inhimilliseen elämään mahtuu myös virheitä ja sitä idioottimaisuutta, omaankin elämääni.

Olen kuullut tuttavan pitäneen tilanteen salassa ja hankkineen uusia velkoja vanhojen järjestelyyn. Lopulta uudet velat ovat jääneet niinikään hoitamatta. Ilmeisesti lähipiirikään ei tiedä, mihin hän on rahansa tuhlannut. Tapauksessa puhutaan sen verran suurista summista, että niiden luulisi näkyvän perheen elämässä muutenkin. Olemme kavereiden kanssa ehtineet epäillä vaikka mitä: aviottomia lapsia, uhkapelaamista, huorissa käymistä, epäonnista sijoitustoimintaa. Mihin kaikkeen typeryyteen ihminen voi rahansa laittaa?

Itse olen aina ollut jopa ylivarovainen rahan suhteen. Viime keväänä otettu asuntolaina oli kova ratkaisu minulle. Mietin monta kertaa, olenko tekemässä peruuttamattoman virheen. Asuntolaina on kuitenkin siinä mielessä normaali ja järkevä laina, että lainan päävakuutena on se asunto, jonka voi myydä hätätilanteessa. Oma varovaisuuteni juontaa juurensa lapsuuden kodista. Vanhempani pääsivät pari vuotta sitten velkajärjestelystä, jonka avulla he saivat järjestettyä lama-aikana kasautuneet velat. En tänäkään päivänä tiedä, kuinka paljon velkaa oli tai mistä kaikkialta sitä oli syntynyt. Kaiketi tarina oli tyypillinen: omaa huolimattomuutta, hyväuskoisuutta, huonoa onnea ja paskamaista pankkipolitiikkaa. Velkaa oli joka tapauksessa niin paljon, että normaalilla lyhennystahdilla se ei olisi koskaan poistunut. Tiukka maksuohjelma kesti viisi vuotta, minkä jälkeen vanhemmat saivat luottotietonsa takaisin. Rahaa ei ole vieläkään liikaa, mutta nyt heillä on mahdollisuus asua jälleen mieleisessään paikassa maaseudulla. Tärkeintä on tietenkin vapaus, riippumattomuus velkojista.

Isäni on sanonut, että lainaa ei pidä mennä takaamaan. En kuitenkaan tiedä, voisinko sanoa EI esimerkiksi omalle lapselleni, jos hän haaveilisi ensiasunnosta. Itse saimme lainan ilman takaajia ja panttia erityisehdoilla. Tuon velkaantuneen tuttavan tilanteen valossa ratkaisumme tuntuu hyvältä. Jos itse mokaamme lainanhoidon, kukaan sukulaisista ei joudu vastuuseen. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni läheinen ihmissuhde on päättynyt velkatakausten takia.

Miksi ihminen sotkee raha-asiansa? Tarkoitan nyt niitä ihmisiä, jotka itse tarpeettomasti ajavat taloutensa perseelleen. Loppujen lopuksi oman rahapolitiikan hoitaminen ei vaadi erityistä matemaattista lahjakkuutta. On tuloja ja menoja. Jos yhteenlaskun jälkeen jää edes hieman plussalle, asiat ovat kohtuullisen hyvin. Ehkä kysymys on todellisuudentajun kadottamisesta ja epätodennäköisyyksiin takertumisesta. Ihminen haluaa toivoa, että jospa sittenkin asiat selviäisivät. Tulisi voitto kasinolla, yllättävä palkankorotus tai ehkä velkoja vain sattumalta unohtaisi rahansa.