Kuuntelin radiosta keskustelua lentopelosta ja päädyin viisaiden neuvojen rohkaisemana päättämään, että menen lentokoneeseen ilman alkoholia tai lääkettä.

Sen jälkeen pyöräilin työpaikalle. Kun saavuin toimitukseen, kuulin lento-onnettomuudesta Venezuelassa. Rohkeus horjuu, mutta yritän pitää pään kylmänä. Toimittajan työn huonoja puolia on se, että joutuu perehtymään ikäviin asioihin liian syvällisesti. Tänään onkin varsinainen kurjien uutisten kerho koossa: pari seurattavaa helikopterionnettomuutta, kaksi lentokoneturmaa, Bodominjärven murhat. Ilta on lisäksi vielä nuori. Ties vaikka saataisiin vielä yksi laiva uppoamaan.

Vuonna 2001 syyskuussa lomailin Italiassa. Olimme neiti Pohjanmaan kanssa nautiskelemassa Venetsian turistipaljoudesta ja kuumuudesta, kun joukko ranskalaisia tuttuja hostellista ryntäsi luoksemme. Räjähdys, New York ja lentokone! Sen verran ymmärsin aluksi ja lisää selvisi, kun aloimme päivystää television ja internetin äärellä. Muutamien tuntien päästä kyllästyimme ja pakenimme ravintolaan ruuan ja alkoholin pariin. Lopulta olimme autuaan huppelissa kauniin öisen Venetsian sylissä.

Meillä oli muutaman päivän päästä edessä lento kotiin. Kummaa kyllä, siinä vaiheessa meitä lähinnä mietitytti, tuleeko lennon aikatauluun muutoksia. Koneessakaan ei pelottanut.

Pelko on uusi seuralainen, joka pitäisi kyllä karkottaa kintereiltä. Loppujen lopuksi ihminen päättää itse, kuinka paljon pelolle antaa periksi.