Jouduin tänään soittamaan tekniikan tyypille. Näin nimitämme töissä heitä, jotka tulevat apuun, kun mielikuvituksen rajat on saavutettu.

Tekniikan tyyppien kanssa keskusteleminen on stressaavaa, minkä takia kohtaamista yritetäänkin välttää viimeiseen asti. Tyyppejä harmittaa muun muassa se, että nuori naistoimittaja ei edes tiedä, mistä puhuu. Naista joutuu oikaisemaan: "tämä ohjelma on ftp-selain". Nuori naistoimittaja on näet juuri luonnehtinut ohjelmaa "täksi ikkunaksi, joka aukeaa tähän oikealle".

Tekniikan tyypit osaavat harvoin peittää pettymystään laitteiden toimimattomuuteen tai toimittajien typeryyteen. Ne kerrat, jolloin tyyppi olisi tullut paikalle hymy huulessa ja työintoa puhkuen, on laskettavissa Mikki Hiiren yhden käden sormilla. Kun tekniikan tyyppi tekee tuloaan käytävän päässä, nuoren naistoimittajan mieleen hiipii pelko: "Entä jos laitteessa ei olekaan mitään vikaa, entä jos syy on minussa?"

Onneksi varsin harvoin käy niin. Toimitus on nimittäin oppinut tekemään monenlaisia temppuja, jotta ongelmista selvittäisiin omin nokin.

Erään kerran tekniikan tyyppi tuli vaihtamaan rikkimennyttä piuhaa. Hän kurkisti äänipöydän alapuolella roikkuvaa johtonippua ja pyöritti silmiään. "Kuka nämä kytkennät on tehnyt? Kuinka tämä on voinut ylipäätään koskaan toimia?"

Nuorí naistoimittaja vetäytyi hiljaa takavasemmalle ja toivoi, ettei häntä huomattaisi.