Raskaus oli todistettu fakta ja pohdimme uutisen tuomia muutoksia elämäämme. Tiesin, että edessä on pätkä kotiäidin elämää, josta minulla ei ollut aiempaa kokemusta. Hieman jännitti, kuinka työelämässä jo kymmenisen vuotta hypännyt ihminen asettuu kotirouvaksi.
Tänään on se ensimmäinen päivä: Fundamentalisti lähti aamulla pitkän loman jälkeen töihin. Hän yritti eilen miettiä hyviä puolia töihinpaluussa, mutta ei onnistunut sitten löytämään yhtään.
Aivan ummikkona en haasteeseen tartu, sillä olen ollut jo kaksi yötä Pojan kanssa ilman aikuisseuraa. Fundamentalisti matkusti viime kuussa pohjoiseen sukulaisensa hautajaisiin. Matka oli liian pitkä pienelle, joten me jäimme kotiin. Aluksi yksin jääminen ahdisti, mutta ilahduin huomatessani, että pystyn pitämään poikani hengissä myös ilman isän apua.
Niinpä uskon selviytyväni lapsenhoidosta, mutta miten käy päätökselleni välttää kaikenlaisia mamma- ja tissirinkejä? Onneksi minulla on Pikkurouva, joka viettää samanlaista vauvaelämää. Hänen kanssaan voimme nyt keskustella mm. siitä, miksi maitoa tulee toisesta rinnasta enemmän kuin toisesta. Kysymyksenasettelu tuskin vetoaa niihin ystäviini, jotka käyvät baareissa ja vasta flirttailevat potentiaalisten isäehdokkaiden kanssa.
Olen huomannut, että lapsen hankkiminen on myös hyvä tapa tehdä tuttavuutta. Mikäli siis haluaa tutustua ihmisiin, joilla itselläänkin on lapsia. Mikä onkaan luontevampaa kuin tiedustella leikkipuistossa tapaamaltaan kohtalotoverilta tämän ihastuttavan lapsen ikää ja siitä sitten yksi asia johtaa toiseen. Ehkä leppoisaan grilli-iltaan uuden tuttavaperheen kanssa? Ei se niin kauhealta kuulosta. Jos sama mielikuva olisi esitetty minulle muutamia vuosia sitten, olisin ollut eri mieltä. Perheen myötä on antauduttava huomaamaan, että ei olisi pitänyt koskaan sanoa "ei koskaan".
Mutta että läpsyttelemään käsiään muiden mammojen kanssa? Palataan aiheeseen tulevaisuudessa.
Kommentit