Palatessamme autolla Helsinki-Vantaan lentokentältä lohduttauduimme sillä, että ystäväni työpaikka Yleisradiossa on hieman turvatumpi.

Luulimme olevamme ovelia, kun päätimme metsästää euroviisulippuja lentoaseman myyntipisteestä. Luulot karisivat siinä vaiheessa, kun saimme käteemme jonotusnumerot 59, 60 ja 61. Luukun edustalla norkoili ihmisiä, joilla oli mukanaan makuupusseja ja -alustoja. He halusivat ottaa varman päälle. Me saavuimme paikalle vasta puolisen tuntia ennen myynnin alkua.

Tunnelma paikalla alkoi tiivistyä. Myyntipisteen väki oli ottanut henkilökohtaisen tiedotusstrategian. Missään ei yleisesti kerrottu, että luukulta jaetaan jonotusnumeroja. Jos asiaa osasi erikseen kysyä, sai kotikutoisen post it -lapun kouraansa. Touhu harmitti erityisesti rouvaa, joka oli miehensä kanssa partioinut paikalla jo aamuseitsemästä tajuamatta hakea jonotusnumeroa.

Kun myynti alkoi, jonottavat ihmiset ryhtyivät kuumeisesti soittamaan lippupalveluun. Monen kasvoilla oli pettynyt ilme, kun totuus alkoi valjeta. Jonon kärjessä ollut kolmihenkinen ja venäjää puhuva joukko osti viisitoista lippua finaaliin. Jäimme siihen käsitykseen, että myyntipisteen kiintiö ei ollut paljon tuota isompi. Me lähdimme noin puolen tunnin kuluttua, sillä silloin eräs lähempänä luukkua ollut jonottaja informoi, ettei edes harjoituksiin ollut näköestettömiä lippuja jäljellä. Me olisimme halunneet liput semifinaalin harjoituksiin. Ympärillä nähtiin myös onnellisia naamoja. Kariksi itsensä esitellyt ja finaalilippuja toivonut mies oli lopulta tyytyväinen, kun hänen oululainen ystävänsä sai paikallisesta myyntipisteestä heille liput finaalin harjoituksiin.

Me poistuimme paikalta tyhjin käsin. Kävellessämme autolle keksimme runsaasti selityksiä sille, miksi itse asiassa epäonninen tilanne ei ollutkaan niin epäonninen. Yksi meistä arveli, että oman työnantajan talous on ainakin paremmalla tolalla, kun liput menevät hyvin kaupaksi. Iloitsimme rahansäästöstä ja siitä, että saimme olla kokemassa jotain niin historiallista kuin Suomessa järjestettävien euroviisujen lipunmyynnin alkamista. Joku meistä aloitti : "Seuraavalla kerralla ei kyllä tulla lentoasemalle.." Tosiaan. Mihin kannattaisi lähteä ostamaan lippuja, kun viisut järjestetään seuraavan kerran Suomessa?