Olen aiemmin suhtautunut urheiluun ylenkatseisesti. Mielestäni ei ollut ihmiselle kehittävää keskittää koko energiansa johonkin yhteen, kapeaan sektoriin. Tapasin käyttää esimerkkinä pituushyppyä. Millaista on rakentaa uraa, jonka tärkein tavoite on saada askelmerkki kohdalleen, juosta ja ponnistaa? Tehdä sitä samaa sitten uudelleen ja uudelleen, kunnes jossain vaiheessa huomaa, että piirinmestaruusmitalit jäävät palkintokaapin ainoaksi  sisällöksi.

Sitten tuli Helsingin MM-kisojen viimeinen lauantai. Ja Tommi Evilä, joka muistutti ulkonäöltään joitain minua aikanaan miellyttäneitä rokkipoikia. Tuppauduimme Corona-baariin katsomaan pituushypyn finaalia äänettömästä televisiosta. Loppujen lopuksi ilta päättyi humalaiseen huokailuuni: "mahtavaa, suomalainen pronssilla pituushypyssä, uskomatonta".

Itse asiassa olen lipsunut urheilukriittisyydestäni huolestuttavasti jo ennen Tommi Evilää. Syy tähän on arvattavissa. Se asuu luonani  ja nukkuu sängyssäni. Poikaystäväni on urheiluhullu ja tällä tarkoitan jotain ihan muuta kuin jokavuotista kännistä örinää jääkiekon MM-kisojen aikana. Se örinä, yleensä selväpäinen sellainen, jatkuu vuoden ympäri päivästä toiseen. Tärkein laji on jalkapallo, jota pelataan Roomassa. Mies on ehdottanut, että nimeäisimme mahdollisen tulevan poikalapsemme Romaksi hänen syvästi rakastamansa joukkueen mukaan. Itse asiassa nimi ei korvissani kuulosta vastenmieliseltä, mutta tuskin saisin koskaan ystäviltäni anteeksi. Rajansa on takinkäännölläkin.

Olen huomannut entistä useammin istuvani katsomassa urheilua ilman, että toivon sen loppuvan mahdollisimman pian. Tiedän tätä nykyä erinäisiä asioista Roman kapteenista Fransesco Totista ja Allianssin vedonlyöntisotkuista. Osaan tehdä usemman lauseen mittaisia analyyseja suomalaisen yleisurheilun juniorityön heikkoudesta tai pyöräilytallien käyttämistä taktiikoista Tour de Francessa. Olen niinikään ymmärtänyt, miksi Sotkamon Jymy on kertakaikkisen lyömätön pesäpallojoukkue.

Olen kuullut, että monet tyttöystävät ja vaimot huokaisivat helpotuksesta, kun yleisurheilun MM-kisat vihdoin loppuivat. Rehellisesti sanottuna,  minun mielestäni kisat olisivat voineet kestää pidempään. Todellinen takinkääntäjän koitos on kuitenkin edessä vasta ensi kesänä. Jalkapallon MM-kilpailuista ei selvitä yhdeksässä päivässä.