Meillä on viimeisen kuukauden aikana voinut katsoa italialaista televisioviihdettä. Ja millaista!
Jos joku moittii lupamaksuja ja kehnoa televisiotarjontaa Suomessa,
suosittelen vilkaisemaan televisiota Italiassa. En nyt väitä
perehtyneeni minuutti minuutilta RAI:n antimiin, mutta jonkinlainen
käsitys minulla jo on. Rehellisyyden nimissä myönnän lisäksi, että
arvioni objektiivisuutta latistaa kielitaidon puute.
Eilen
saimme siis riittävän annoksen Italiaa: Kävimme syömässä Kampin
keskuksen mainiossa Don Corleone -ravintolassa ja illalla katsoimme
RAI:lta Miss Italia nel Mondo -kilpailua. Tämä kaikki tietenkin vain
sen takia, että jalkapallon MM-kisoissa oli välipäivä.
Missikisassa eri maita edustavat, italialaisperäiset naiset esiintyivät
studioyleisölle täydessä tällingissä. Siinä ei tietysti ole edes
suomalaisittain mitään merkillistä. Vaivaannuttavaksi tunnelma meni
kotikatsomossakin siinä vaiheessa, kun kisassa alkoi kahden
kilpakumppanin keskinäinen taitomittelö. Toinen luki runon, jonka
sisältö jäi meille epäselväksi. Tämän jälkeen vastustaja otti
mikrofonin ja lauloi reippaasti nuotin vierestä jonkun renkutuksen.
Sitten alkoi televoto, ja toinen kisaajista karsiutui pois. Suureksi
hämmästykseksemme tippuja oli runonlausuja. Ehkä lausunnan
henkevyydessä oli äänestäjien mielestä puutteita enemmän kuin laulussa
alavireisyyttä. Uskalsin myös epäillä, että taitojen sijaan jatkon
ratkaisi laulajan kukkeampi ulkonäkö.
Muitakin italialaisia
televisio-ohjelmia saattaisi luulla missikisoiksi. Machomaan
televisiota ei todellakaan voi syyttää naisten esilläolon
vähäisyydestä. Tarjonnan perusteella olen päätynyt kahteen hypoteesiin:
a) Kaikki italialaiset naiset ovat kauniita, hoikkia ja meikattuja.
b) Televisioyhtiöiden aulassa on vastaanottopiste, jossa sanotaan
tiukka EI persjalkaisille, ylipainoisille ja epäsymmetrisille naisille.
Italiassa jalkapallon Serie A:n pelit on myyty maksulliselle
televisiokanavalle, joten RAI joutuu hoitamaan kansallisen ylpeyden
omalla tavallaan. Tutustuinpa jokin aika sitten myös tähän
ohjelmatyyppiin.
Studioon oli kerätty lähinnä miehistä
koostuva keskustelijajoukko. Jälleen kerran olematon italian kielen
taitoni piti huolen siitä, että en ymmärtänyt keskusteluista lähes
tulkoon mitään. Liian pitkään kärsimystä ei kestänyt, sillä yhtäkkiä
studion lattia täyttyi bikiniasuisista naisista, jotka ketkuttivat
kroppaansa musiikin tahtiin. Tanssi kesti aikansa, minkä jälkeen
keskustelu jatkui. Ruudun alareunassa kulkivat eri otteluiden tulokset.
Kohokohta seurasi ohjelman loppupuolella. Koska RAI ei saa näyttää
kuvaa otteluista, pulma ratkaistaan näyttelijöiden avulla. Ruutuun
lävähti kuva tyhjältä jalkapalloareenalta, jossa pelaajia esittävät
näyttelijät rekonstruoivat Serie A:ssa tehdyt maalit. Italialaiset
todella rakastavat potkupalloa!
Kokemukseni pohjalta Italian televisiotarjonnan voi kiteyttää seuraavasti:
visailuja, kisailuja, voimakkaasti meikattuja naisia, keski-ikäisiä
miehiä, poppimusiikkia, jalkapalloa, paljon tekstiviestiäänestyksiä.
Entä muistinko mainita vähäpukeiset ja voimakkaasti meikatut naiset?
PS. Saldo tänään: Hyvin nukuttu yö, aamulla pari supistusta. Syntynee ennen joulua.
torstai, 29. kesäkuu 2006
Kommentit