113587.jpgMeillä on viimeisen kuukauden aikana voinut katsoa italialaista televisioviihdettä. Ja millaista!

Jos joku moittii lupamaksuja ja kehnoa televisiotarjontaa Suomessa, suosittelen vilkaisemaan televisiota Italiassa. En nyt väitä perehtyneeni minuutti minuutilta RAI:n antimiin, mutta jonkinlainen käsitys minulla jo on. Rehellisyyden nimissä myönnän lisäksi, että arvioni objektiivisuutta latistaa kielitaidon puute.

Eilen saimme siis riittävän annoksen Italiaa: Kävimme syömässä Kampin keskuksen mainiossa Don Corleone -ravintolassa ja illalla katsoimme RAI:lta Miss Italia nel Mondo -kilpailua. Tämä kaikki tietenkin vain sen takia, että jalkapallon MM-kisoissa oli välipäivä.

Missikisassa eri maita edustavat, italialaisperäiset naiset esiintyivät studioyleisölle täydessä tällingissä. Siinä ei tietysti ole edes suomalaisittain mitään merkillistä. Vaivaannuttavaksi tunnelma meni kotikatsomossakin siinä vaiheessa, kun kisassa alkoi kahden kilpakumppanin keskinäinen taitomittelö. Toinen luki runon, jonka sisältö jäi meille epäselväksi. Tämän jälkeen vastustaja otti mikrofonin ja lauloi reippaasti nuotin vierestä jonkun renkutuksen. Sitten alkoi televoto, ja toinen kisaajista karsiutui pois. Suureksi hämmästykseksemme tippuja oli runonlausuja. Ehkä lausunnan henkevyydessä oli äänestäjien mielestä puutteita enemmän kuin laulussa alavireisyyttä. Uskalsin myös epäillä, että taitojen sijaan jatkon ratkaisi laulajan kukkeampi ulkonäkö.

Muitakin italialaisia televisio-ohjelmia saattaisi luulla missikisoiksi. Machomaan televisiota ei todellakaan voi syyttää naisten esilläolon vähäisyydestä. Tarjonnan perusteella olen päätynyt kahteen hypoteesiin:

a) Kaikki italialaiset naiset ovat kauniita, hoikkia ja meikattuja.
b) Televisioyhtiöiden aulassa on vastaanottopiste, jossa sanotaan tiukka EI persjalkaisille, ylipainoisille ja epäsymmetrisille naisille.

Italiassa jalkapallon Serie A:n pelit on myyty maksulliselle televisiokanavalle, joten RAI joutuu hoitamaan kansallisen ylpeyden omalla tavallaan. Tutustuinpa jokin aika sitten myös tähän ohjelmatyyppiin.

Studioon oli kerätty lähinnä miehistä koostuva keskustelijajoukko. Jälleen kerran olematon italian kielen taitoni piti huolen siitä, että en ymmärtänyt keskusteluista lähes tulkoon mitään. Liian pitkään kärsimystä ei kestänyt, sillä yhtäkkiä studion lattia täyttyi bikiniasuisista naisista, jotka ketkuttivat kroppaansa musiikin tahtiin. Tanssi kesti aikansa, minkä jälkeen keskustelu jatkui. Ruudun alareunassa kulkivat eri otteluiden tulokset. Kohokohta seurasi ohjelman loppupuolella. Koska RAI ei saa näyttää kuvaa otteluista, pulma ratkaistaan näyttelijöiden avulla. Ruutuun lävähti kuva tyhjältä jalkapalloareenalta, jossa pelaajia esittävät näyttelijät rekonstruoivat Serie A:ssa tehdyt maalit. Italialaiset todella rakastavat potkupalloa!

Kokemukseni pohjalta Italian televisiotarjonnan voi kiteyttää seuraavasti: visailuja, kisailuja, voimakkaasti meikattuja naisia, keski-ikäisiä miehiä, poppimusiikkia, jalkapalloa, paljon tekstiviestiäänestyksiä. Entä muistinko mainita vähäpukeiset ja voimakkaasti meikatut naiset?

PS. Saldo tänään: Hyvin nukuttu yö, aamulla pari supistusta. Syntynee ennen joulua.