Ensimmäinen yövuoro äitiysloman jälkeen. Edellisen kerran valvoin aamuun asti viime kesänä. Tuolloin syy oli vauva, joka päätti syntyä helteisen heinäkuun ensimmäisenä yönä vähän ennen viittä.

Nyt valvon uutisten takia, tarkkailen maailmaa muiden puolesta. Olen aina jollain tapaa pitänyt yövuoroista. Uutishuone on aivan vaiti, kukaan ei kysele eikä vaadi. Usein myös uutismaailma on niin hiljainen, että ehdin puuhastella omiani. Luen ison pinon lehtiä, kirjoitan sähköpostia ja pyörin netissä. Ja kahvia, sitä saa automaatista ilmaiseksi.

Harvoin yövuorojen aikana on tapahtunut uutisten suhteen mitään erityistä. Kaava on useimmiten etukäteen tiedossa. Aamuyön tunteihin asti mennään edellisillan uutisilla ja sen jälkeen alkaa lehtien selaaminen. Lehtien siteeraaminen saa joskus moitteitakin osakseen. Totta on, että toisinaan mainintoja saavat sellaisetkin lehtiuutiset, jotka eivät niitä välttämättä ansaitsisi.

Jollain radion uutislähetykset ja uuden median lähetysvirta on kuitenkin täytettävä. Kuten vanha sanonta kuuluu: Jos uutisia ei ole, niitä pitää keksiä. Loppujen lopuksi uutisten sisällöstä vaihtelevan suuri prosentti koostuu niin sanotuista perinneuutisista. Mitä mieltä esimerkiksi on kertoa pääsiäisen menoliikenteen käynnistyneen tai Suomen hiljentyneen joulunviettoon? Entä kuinka yllättävää on se, että muuttolinnut palaavat keväällä tai lumet sulavat kelien lämmetessä?  Onko käsillä uutinen, kun SDP haukkuu kokoomuksen vaalikampanjaa liiallisista lupauksista? Toimittajan urani tyhjäpäisimpiä hetkiä ovat olleet ne lukemattomat kerrat, kun olen lukenut sisämaassa toimivalla radiokanavalla merisäätä.

Vielä kupillinen kahvia ja pari sähkettä. Sen jälkeen kotiin, tuhisevan pienen viereen. Hän ei edes aavista, että äiti on ollut yön töissä.