Kerroin jo aikaisemmin, että työnantajani on pyöräyttänyt käyntiin yt-karusellin. Tällä hetkellä tiedän, että oma työpaikkani pysyy ja palkanmaksu jatkuu. Sikäli mikäli pomon sanaan on luottamista.

Työkaverini veti jo johtopäätökset alan viehättävyydestä ja vaihtoi aidan toiselle puolelle. Olen nähnyt aika monen toimittajakaverin siirtyvän tiedottajaksi. Itsekin pidän sitä varteenotettavana vaihtoehtona. Jos rahan perässä juoksisin, pyrkisin tietenkin yritysmaailmaan. Mitä isompi firma, sitä parempi. Toisaalta moinen tuntuu sielun myymiseltä. Tiedottajan tehtävä kun on saada asiat kuulostamaan hyvältä, kaikkien kannalta ihanan hyvältä.

Tiedotteissa ihmisten irtisanominen on tehostamista, trimmaamista ja tulevaisuuteen suuntautumista. Toimittajien tehtävä on yrittää erottaa rivien välistä totuudentapainen. En yritäkään väittää, että toimittajan pusseissa olisi välttämättä sen puhtaampia jauhoja, mutta noin virallisesti ottaen totuuteen on kuitenkin lupa pyrkiä.

Ehkä jokin yleishyödyllinen kansalaisjärjestö antaisi minun pitää sieluni. Samalla tosin voisi kuiskata vienot jäähyväiset toiveille palkkakehityksestä.

Onneksi Fundamentalisti on pankkialalla, globaalien rahavirtojen äärellä. Tänään pohdimme, mitä tekisimme jos hän olisi pankkinsa pääjohtaja. Hän joutuisi tietenkin matkustamaan ympäri maailmaa ja minä tuskin viihtyisin yksin kotirouvana. Täytyisi siis suhata miehen käsipuolessa New Yorkista Tokioon. Edustusrouvana.

Fundamentalisti lupasi tosin armollisesti, että hän voisi sijoittaa tietotekniikkaan, jonka avulla pikkurouva saisi puuhastella hupsujen journalismiharrasteidensa parissa myös ulkomailla. Ajatus kuulosti hurmaavalta, kunnes vilkaisin kelloa ja tajusin, että on lähdettävä yötöihin.