Palataan vielä viikon takaisiin tapahtumiin. Linnanjuhlat sujuivat mallikkaasti. Söimme, joimme, otimme valokuvia ja katselimme muotinäytöstä televisiosta.

Esitimme Fundamentalistin kanssa urheilijapariskuntaa: Minä olin polttopallon pelaaja Suomen maajoukkueessa, joka oli päässyt ensimmäistä kertaa historiassa mukaan polttopallon EM-kisoihin. Fundamentalisti puolestaan oli valittu samaisena vuonna nelimaalin lyöjäjokeriksi (tai joksikin sellaiseksi). Vieraiden joukossa olivat myös vähemmistöryhmän edustaja, Elävät Kansakoulut -EU-hankkeen vetäjä, talonmies, Jonna Tervomaa jne. Tietysti tapahtuman ylipäällikkönä oli Presidentti. Hänen tarjoilija-rouvansa oli valitettavasti joutunut iltatöihin. Tarja Halosella tuskin on ongelmia sen suhteen, että puolisolle sattuisi työvuoro juuri linnanjuhlien aikaan.

Iltaan sisältyi myös draamaa, kun Fundamentalisti ärtyi perinteiseen Itsenäisyysvisa -tietokilpailuumme. Hänen mielestään pelinpitäjä (minä) ei ollut ilmoittanut tarpeeksi selvästi käytettävissä olevasta ajasta. Lopulta hän päätyi tuhoamaan visailulapun. Sillä hetkellä meikäläisenkin huumorintaju oli koetuksella, mutta jälkikäteen voi vain todeta, että kunnon juhlissa täytyy olla edes yksi hermonsa menettänyt osallistuja.

Minäkin sitten poistuin porukasta ennen puoli kymmentä, kun piti siirtyä öiseen työvuoroon. Loppujen lopuksi en enää jäänyt paljosta paitsi, sillä muutkin riehakkaat juhlijat pistivät pillit pussiin, kun televisiolähetys päättyi. Hui mitä menoa!