Pelkäsin illalla, että näen koko yön painajaisia. Olin katsonut Silminnäkijä -ohjelman ja lukenut sanomalehdestä ja netistä sivutolkulla Lappeenrannan Huhtiniemen tapauksesta. Vaikka en olekaan mikään sotahistorian harrastaja, juttu vei minut tyystin mukanaan.

Ajan kanssa selviää, onko Huhtiniemessä toiminut kesällä 1944 salainen kenttäoikeus, josta on passitettu satoja suomalaissotilaita kuolemaan. Lappeenrannassa asiasta on huhuttu sitkeästi yli puoli vuosisataa ja siihen liittyy suuri määrä erikoisia tapahtumia: tulipaloja, murtoja, nimettömiä puhelinsoittoja ja asiakirjojen katoamisia. Sotahistorioitsijat suhtautuvat kaivausten ruumislöytöön maltillisesti: Todisteita ei ole olemassa, joten huhut ovat edelleen vain huhuja. Ilmeisesti tarkempia tietoja ruumiiden alkuperästä saadaan odottaa yli vuodenvaihteen.

Asiaa kommentoineet ihmiset jakautuvat kahteen joukkoon. Toisten mielestä totuus on syytä saada nyt esille ja toiset pelkäävät sen vain repivän vanhat haavat auki. Itse synnyin yli 30 vuotta kiistellyn kesän jälkeen, joten ehkä minun on helppo sanoa kuuluvani ensimmäiseen joukkoon. Me olemme muiden kansojen vanavedessä vaatineet historiallista rehellisyyttä muun muassa Saksalta ja Venäjältä. Myös siellä totuuden etsiminen tuottaa taatusti kärsimystä.

Helsingin Sanomien mielipideosastolla Antti Henttonen pohdiskelee samaa asiaa. Hän kysyy, haluammeko tuottaa omaisille lisää kärsimystä. Jos vainajat osoittautuvat kesällä 1944 teloitetuiksi rintamakarkureiksi, omaisten käsitys sankarivainajasta muuttuu. Samalla Henttonen muistuttaa, että tapausta käsiteltäessä on otettava huomioon tuon kesän tilanne rintamalla. Neuvostoliitto oli aloittanut suurhyökkäyksen ja suomalaisten rivit uhkasivat murentua. Olen samaa mieltä Henttosen kanssa olosuhteiden huomioimisesta. Paitsi mahdollisten teloittajien, myös teloitettujen osalta. Kuinka moni meistä olisi jäänyt rintamalla taistelemaan, kun vihollinen vyöryy vastaan? Itse en ainakaan uskalla luvata, että minusta olisi sankarivainajaksi.

Loppupäätelmästä olen kuitenkin eri mieltä kuin tutkimusten vastustajat. Meidän on uskallettava luottaa ihmisten ajattelukykyyn. Totuuden piilottaminen ei voi olla oikea ratkaisu edes yksilöiden kannalta. Lisäksi uskon, että kansakunnalle on jo tulevaisuuden kannalta hyödyksi ymmärtää sodan eri puolet mahdollisimman totuudenmukaisesti.

Tapausta voi kenties verrata yksilötason ongelmaan: Haluaisitko tietää puolisosi uskottomuudesta? Saisit tietää totuuden kumppanistasi, mutta entinen elämä olisi mennyttä. Tähänkin kysymykseen taipuisin vastaamaan myöntävästi.

Huhtiniemeä koskevia artikkeleita Etelä-Saimaassa