Pelkäsin illalla, että näen koko yön
painajaisia. Olin katsonut Silminnäkijä -ohjelman ja lukenut
sanomalehdestä ja netistä sivutolkulla Lappeenrannan Huhtiniemen tapauksesta. Vaikka en olekaan mikään sotahistorian harrastaja, juttu vei minut tyystin mukanaan.
Ajan kanssa selviää, onko Huhtiniemessä toiminut kesällä 1944 salainen
kenttäoikeus, josta on passitettu satoja suomalaissotilaita kuolemaan.
Lappeenrannassa asiasta on huhuttu sitkeästi yli puoli vuosisataa ja
siihen liittyy suuri määrä erikoisia tapahtumia: tulipaloja, murtoja,
nimettömiä puhelinsoittoja ja asiakirjojen katoamisia.
Sotahistorioitsijat suhtautuvat kaivausten ruumislöytöön maltillisesti:
Todisteita ei ole olemassa, joten huhut ovat edelleen vain huhuja.
Ilmeisesti tarkempia tietoja ruumiiden alkuperästä saadaan odottaa yli
vuodenvaihteen.
Asiaa kommentoineet ihmiset jakautuvat
kahteen joukkoon. Toisten mielestä totuus on syytä saada nyt esille ja
toiset pelkäävät sen vain repivän vanhat haavat auki. Itse synnyin yli
30 vuotta kiistellyn kesän jälkeen, joten ehkä minun on helppo sanoa
kuuluvani ensimmäiseen joukkoon. Me olemme muiden kansojen vanavedessä
vaatineet historiallista rehellisyyttä muun muassa Saksalta ja
Venäjältä. Myös siellä totuuden etsiminen tuottaa taatusti kärsimystä.
Helsingin Sanomien mielipideosastolla Antti Henttonen pohdiskelee samaa
asiaa. Hän kysyy, haluammeko tuottaa omaisille lisää kärsimystä. Jos
vainajat osoittautuvat kesällä 1944 teloitetuiksi rintamakarkureiksi,
omaisten käsitys sankarivainajasta muuttuu. Samalla Henttonen
muistuttaa, että tapausta käsiteltäessä on otettava huomioon tuon kesän
tilanne rintamalla. Neuvostoliitto oli aloittanut suurhyökkäyksen ja
suomalaisten rivit uhkasivat murentua. Olen samaa mieltä Henttosen
kanssa olosuhteiden huomioimisesta. Paitsi mahdollisten teloittajien,
myös teloitettujen osalta. Kuinka moni meistä olisi jäänyt rintamalla
taistelemaan, kun vihollinen vyöryy vastaan? Itse en ainakaan uskalla
luvata, että minusta olisi sankarivainajaksi.
Loppupäätelmästä olen kuitenkin eri mieltä kuin tutkimusten
vastustajat. Meidän on uskallettava luottaa ihmisten ajattelukykyyn.
Totuuden piilottaminen ei voi olla oikea ratkaisu edes yksilöiden
kannalta. Lisäksi uskon, että kansakunnalle on jo tulevaisuuden
kannalta hyödyksi ymmärtää sodan eri puolet mahdollisimman
totuudenmukaisesti.
Tapausta voi kenties verrata
yksilötason ongelmaan: Haluaisitko tietää puolisosi uskottomuudesta?
Saisit tietää totuuden kumppanistasi, mutta entinen elämä olisi
mennyttä. Tähänkin kysymykseen taipuisin vastaamaan myöntävästi.
Huhtiniemeä koskevia artikkeleita Etelä-Saimaassa
maanantai, 23. lokakuu 2006
Kommentit