Arvasin, että on vain ajan kysymys, kun joku isänmaallinen joukkio julkaisee Muhammed-kuvat Suomessa.
 
Asialla on Suomen Sisu. Liike kuvaa nettisivuillaan itseään moderniksi kansallismieliseksi liikkeeksi, joka pyrkii vahvistamaan tervettä kansallista ja kulttuurista itsetuntoa. Tällä kertaa Suomen Sisu on myös sananvapauden asialla. On jännittävää nähdä, kuinka sananvapaus on saanut muutamassa viikossa hurjan määrän taistelijoita joukkoihinsa.
 
Väitänpä, että täydellistä sananvapautta ei ole olemassa missään maailman kolkassa. Kuvitellaan tilanne, jossa nimittelen mielessäni työkavereitani vaikkapa huoranpenikoiksi ja kusipäiksi. Jos menen kailottamaan ajatukseni ääneen keskellä uutishuonetta, seuraukset ovat varmasti jotain pomon puhuttelun tai raastuvan väliltä. Voisinko oikeudessa vedota sananvapauteen? Eikö minulla ole oikeus sanoa mitä vaan? Miksi minua rajoitetaan? Pyääh.
 
Entä jos radio- tai tv-lähetyksessä toteaisin, että pedofilia se vasta onkin luonnollista ja suositeltavaa toimintaa kaikille ihmisille? Tuskin voisin tämänkään tempun jälkeen vedota sananvapauteen. Rikoslaki tietenkin määrittelee, millaisesta sanankäytöstä seuraa rangaistuksia. Jossain kohdalla kolahtaa, jossain ei.
Loukkaantumista puolestaan ei voi määritellä kukaan muu kuin loukkaantuja itse. Jos muslimi loukkaantuu hänelle pyhän miehen parjaamisesta, on turha mennä inisemään. \"Älä nyt loukkaannu, tämähän on vain satiiria ja sananvapautta\". Toki maailmojen välillä on erimielisyyksiä siitä, miten loukkaantunutta pitäisi lepytellä. Tietyissä maissa pidetään itsestäänselvänä, että hallitus voi pyydellä anteeksi tiedotusvälineiden toimintaa ja ohjeistaa niitä ruotuun. Meillä kun tavataan ajatella, että anteeksi pyytää se, jolla on anteeksipyydettävää.
 
Saatanpa joskus pitääkin työkaveriani kusipäänä, mutta harrastan kuitenkin itsesensuuria sekä oman itseni että työilmapiirimme parhaaksi. Mielestäni median kannalta oleellista sananvapaudessa on se, että ennakkosensuuria ei ole. Tiedotusvälineet saavat itse päättää sisällöstään ja epäkohtia punnitaan jälkikäteen.
 
Vaikka muuta voisi päätellä, en ole saanut selville mielipidettäni koko Muhammed-sopan suhteen. Olen toisaalta sitä mieltä, että jotkut muslimimaissa nähdyt reaktiot ovat menneet yli hilseen ja kauas. Ihmishenkien ja omaisuuden tuhoaminen piirrosten takia on vääryyden huippu. Olen myös varma, että tietyt fundamentalistiryhmät käyttävät jupakkaa sumeilematta hyväkseen taistelussaan länsimaiden turmellusta ja muuta pahuutta vastaan.
 
En tosin näe Jyllands-Postenin toimissa paljoakaan järkeä. Syyskuussa julkaistu pilapiirrosjuttu ei osoittanut mitään journalistista terävyyttä tai älyä. Vielä vähemmän näen järkeä siinä, että eri tiedotusvälineet kiirehtivät julkaisemaan kuvia tukitoimina.
 
Vaikka Suomessa kuvat julkaistiin nettipalvelussa, tieto on kiirinyt nopeasti. Kokoomuksen kansanedustaja Jari Vilén on jo vaatinut Suomen Sisua poistamaan kuvat. Sisu puolestaan kiirehti referoimaan kansanedustajan kommentin otsikolla: \"Vilén: Kansalaisten ilmaisuvapautta rajoitettava\". Yhdenlaista journalismia ja sananvapautta tuokin.
 
Ps. Suomen Sisu kertoo esittelyssään myös haluavansa suojella suomalaista ympäristöä ja elintapaa. Jaa. Koskaan ei voi olla tarpeeksi ympäristöjärjestöjä! Mitähän mieltä he ovat esimerkiksi vanhojen metsien suojelusta tai norppakannan kehityksestä?