Asuntojen hinnat ovat nousseet huimasti kahden vuoden aikana. Me ostimme nykyisen asuntomme kaksi vuotta sitten.Tavoitteenamme oli kaksio kantakaupungista ja arvioimme selviävämme noin 160 000 eurolla. Nykyään yli 50-neliöisen ja hyväkuntoisen asunnon hankkiminen kantakaupungista tuolla rahalla tuottaisi todellisia vaikeuksia.
Kun suomalainen haluaa shokeerata kanssaihmistä, hän muuttaa kalliin ostoksen hinnan markoiksi. - No ajattele, olisitko maksanut asunnosta puolitoista miljoonaa markkaa? Fundamentalisti jaksaa pankki-ihmisenä muistuttaa, ettei markkoja enää ole. Heippahei, menivät jo.
Isäni ehdotti, että muuttaisimme kauemmaksi Helsingin keskustasta tai koko Helsingistä. Hankkisitte omakotitalon! Yritin selittää: a) emme halua omakotitaloa ja b) emme halua asua pikkupitäjässä. Kuten taannoin HS:ssa kerrottiin, monet perheet häviävät matkustuskustannuksissa sen, minkä voittavat muuttamalla pois keskuksista. Autot ovat välttämättömiä, jos kodin lähellä olevalta pysäkiltä menee yksi bussi tunnissa ja sekin ihan väärään suuntaan.
Köyhät talonrakentajat
Talon rakentaminen on puuha, jota minä en kaipaa enkä oikein ymmärräkään. Mediassa kerrotaan köyhistä suomalaisista lapsiperheistä. \"Onhan tämä aika tiukkaa, kun itse olen ollut jo seitsemän vuotta pois töistä, kotona lasten kanssa. Välillä väsyttää. Petekään ei ehdi auttamaan, kun sillä menee kaikki vapaa-aika meidän raksalla.\" Onneksi köyhyys ja ahdinko helpottavat, kun talo valmistuu, rouva löytää hyväpalkkaisen työpaikan, laina saadaan maksettua ja lapset muuttavat pois kotoa.
Mihin me siis muutamme? Ei omakotitaloa, ei järjetöntä lainaa, ei pikkupitäjää. Fundamentalisti lisäisi tähän: Ei Espoota. Itse asiassa en haluaisi muuttaa mihinkään, jos vain saisimme yhden huoneen lisää asuntoomme. Laajennus taloyhtiön pihalle, ihan vain sellainen pikkuinen lisäsiipi.
Kommentit