Tänä aamuna kahvi muuttui suussani kitkeräksi, kun pääsin aamutraditioissani Helsingin Sanomien mielipideosastolle. Olin jo ehtinyt toivoa, että nämä kaksi pyhimystä olisivat jääneet muun tarpeettoman romun alle kellariin, mutta olin valitettavasti väärässä.
Muistelkaamme aikoja taaksepäin. Tarkat yksityiskohdat ovat jääneet unohduksiin, mikä lienee jonkinlainen psyyken puolustusmekanismi. Korjatkaa siis, jos muistan väärin. Kampaajaneiti pisti rakkauden puuskassa hynttyyt yhteen ukkomiehen kanssa, mikä johti mediakohuun. Herra TA oli nimittäin vastikään ennen eroa antanut auvoisan perhehaastattelun vaimonsa kanssa. Taisi olla peräti samana päivänä tai viikkona. Perheenjäsenten riitelyä saatiin seurata lehtien palstoilla pitkään.
Muutos tästä asetelmasta nykyiseen on mielenkiintoinen. Nina ja TA esiintyvät julkisesti hyvän, pyhän ja oikean saarnaajina. Muistaakseni taannoin Nina moitti painavin sanankääntein naisia, jotka kehtaavat käydä töissä lasten ollessa pieniä. Ninan mielestä he ovat itsekkäitä ja huonoja äitejä. Äidin rakkaus ja jatkuva läsnäolo on nimittäin kaiken hyvän lähde. Sosiaalisen nousun kokeneelta rouvalta unohtui muutamat yhtälöt, jotka selittävät mm. lainanlyhennyksen ja kotitalouden tulojen välistä yhteyttä.
Lebensborn -vertaukset menevät kiitäen yli hilseen, todennäköisesti myös mielipidekirjoittajilta itseltään. "Kuljemme kohti auringonlaskun yhteiskuntaa..". TA ja Nina, herätys! Jos malttaa paatoksensa lomassa kurkistaa Myrskylän tuvan ovelta ulos, voi nähdä yhteiskunnan, jossa hedelmöityshoitoja ja muita itsekkyyksiä on harrastettu kautta historian. Tavat ovat vain vaihdelleet, ja lainsäädäntö laahannut perässä.
Keskustelua lastenteon epäitsekkyydestä tai itsekkyydestä jaksan ihmetellä. Mitkä ovat ne epäitsekkäät syyt, joista ihmiset voisivat lapsensa tehdä? Minä en ainakaan vietä yhdeksää kuukautta lihavana ja vaivaisena sen takia, että Suomi saisi veronmaksajia tai jumalat lisää palvojia. En myöskään ensisijaisesti synnytä lapsia miehelleni, vanhemmilleni tai kenenkään muun iloksi. Lapsen haluaminen on aina lähtökohtaisesti itsekästä. Minä haluan perheen, ihanan elämän, Fundamentalistin näköisiä pikkupoikia ja -tyttöjä tallustelemaan pitkin kotini lattioita. Minä, minä, minä!
Kuka tietää, ehkä TA ja Nina ovat saattaneet lapsensa alulleen joistain syvemmistä ja kauniimmista syistä. Sen enempää ei ihminen pysty ajattelemaan Mikkosten lapsentekopuuhia. Tuokin oli jo liikaa.
Kommentit