Parisuhteella tuntuu olevan oma toimintamekanisminsa, joka ei ole sen osapuolille täysin valjennut. Mistä johtuu, että tiettyinä ajanjaksoina mikä tahansa harkitsematon sana johtaa ilmiriitaan? Toisinaan yhdessäolo on pelkkää pussailua. Silloin voi ohittaa toisen harkitsemattoman sanan olankohautuksella ja humoristisella vittuilulla. Konfliktit unohtuvat ja jäävät syntymättä.

En ole löytänyt tyhjentävää selitystä näille vaihteluille. Tiedän, että moni ajattelee nyt kuukautiskiertoa. Mutta ei se selitä, koska parisuhteessa on myös se toinen osapuoli, joka ei ovuloi. Ehkä kyse onkin monien sattumusten summasta. Parhaiten parisuhde näyttäisi toimivan mm. näiden yhtäaikaisten asioiden sattuessa:

1) on nukuttu riittävästi
2) on urheiltu riittävästi (koskee ei-ovuloivaa osapuolta)
3) on syöty riittävästi
4) kotona on siistiä , mutta ei juuri siivottu (koskee ovuloivaa osapuolta)
5) kuukautiset eivät ole juuri alkamassa
6) tavarat löytyvät helposti (koskee erityisesti ei-ovuloivaa osapuolta)
7) ovuloivalla osapuolella ei ole liikaa meikkiä

Viimeinen kaipaa selitystä. Parisuhteemme alusta lähtien olemme käyneet samaa keskustelua aina uudelleen.

- Nyt on liikaa meikkiä..
- Älä taas aloita!
- No kun oot nätti muutenkin. Silmiin voit laittaa, mutta meikkivoidetta ei saa olla, ei oo luonnollisen näköinen.

Fundamentalisti on jopa uhannut heittää meikkivoiteeni roskiin. Ei ole vielä uskaltanut.