Minut on valittu taloyhtiömme turvallisuuspäälliköksi. Se jääneekin todennäköisesti ainoaksi päällikkötittelikseni.

Valinta tehtiin jo viime keväänä. Olimme uusina innokkaina osakkeenomistajina mukana yhtiökokouksessa. Puheenjohtaja ilmoitti, että lain vaatimusten mukaisesti yhtiön pitäisi valita turvallisuuspäällikkö ja suojanhoitaja. Kokouspaikkana toimivaan kahvilaan laskeutui syvä hiljaisuus. Katseet kääntyivät uusiin osakkaisiin.

Lopulta lupauduin tehtävään, mikäli se ei vie kohtuuttomasti aikaa. - Ei, ei, täytyy vain käydä yksi pieni koulutus, luvattiin. Fundamentalisti puolestaan ryhtyi väestösuojan hoitajaksi. Riemua aiheutti tieto siitä, että kriisitilanteessa minä olisin suurempi johtaja ja suojanhoitaja minun alaiseni!

Meni kesä, syksy ja tuli talvi. Kauan odotettu koulutus alkoi tällä viikolla. Ihan pieni vain: Kolmena iltana kolme tuntia. Olen saanut paljon tietoa taloyhtiöön kohdistuvista turvallisuusvaatimuksista ja Helsingin pelastuslaitoksen toiminnasta. Eilen harjoittelimme ulkona tulipalon alkusammutusta peitteellä ja vaahtosammuttimella. Huomenna vuorossa on perehdytys siihen, kuinka johdan joukkojani kansallisen kriisitilanteen aikana.

Kurssin vetäjä arveli alussa, että me osallistujat tulemme saamaan uutta puhtia päällikkötehtäviimme. Niin taitaa käydä. Olen jo alustavasti suunnitellut jakavani asukkaille ison nivaskan turvallisuusohjeita. Aion myös tyhjentää kaiken ylimääräisen roinan rappukäytävästä. Sen jälkeen vaadin ostettavaksi pari kappaletta vaahtosammuttimia asennettavaksi yleisiin tiloihin. Myös väestösuoja on varustettava lukuisilla tärkeillä kapistuksilla. Ja tietenkin, mikäli talossa ilmenee minkäänlaista turvallisuutta vaarantavaa toimintaa, puutun oitis asiaan.

Kaikkea tätä ennen minun pitäisi saada isännöitsijältä avain, jolla pääsisin ylipäätään tutustumaan väestösuojaan ja muihin tärkeisiin tiloihin. Jostain on aloitettava.