Kävin tänään jälleen kahvilla Pikkurouvan kanssa. Vauvanalkunsa on yhä mukana menossa. Kävimme keskustelua siitä, kuinka paljon lapsen odottaminen verottaa entisiä harrastuksia, eritoten baarihyppäämistä. Tulimme siihen tulokseen, että odottaja ei turhaudu niinkään alkoholin juomattomuuteen tai tupakoimattomuuteen. Turhautuminen liittyy enemmän siihen tunteeseen, että jää ulkopuoliseksi. Yksinkertaisesti väsymys estää osallistumisen rientoihin. Näin Pikkurouva ainakin kokee alkuraskaudessa, joka on hänelle tarjonnut runsaasti pahoinvointia.

Nämä perheenperustusasiat ovat ystäväpiirissäni kovasti esillä. Monet ovat saaneet jo lapsen tai useampia. Osa puolestaan tuskailee vauvattomuuden kanssa tai pohtii, missä vaiheessa työkiireistä elämää äidiksi ehtisi. Myös usealla kundilla on samankaltaisia ajatuksia: Vauvakuume vaivaa heitäkin. Ei tietenkään kaikkia. Seurustelin pari vuotta sitten minua kahdeksan vuotta vanhemman miehen kanssa. Hänellä on kaksi lasta, molemmat lähestymässä teini-ikää. Seurustelun alussa hän puhui kovasti vauvan hankkimisesta tulevaisuudessa, mutta loppujen lopuksi asiasta muodostui yksi keskeisistä eroon johtaneista tekijöistä. Hän lopulta myönsi, ettei halua hankkia lisää lapsia. Mies oli kenties ajatellut, että vauvapuheet lisäävät romantiikkaa ja miellyttävät minua. Tämä heppu oli kieltämättä hieman Yksinkertainen.

Nyt kumppanini, siis tämä Fundamentalisti on vain kaksi vuotta minua vanhempi, mutta häntä pidän huomattavasti Yksinkertaista kypsempänä. Lapsirakas Fundamentalisti haluaa jälkikasvua ja sen hankkiminen kuuluu vakaisiin suunnitelmiimme. Jännittävää koko touhussa on se, että vaikka vauvatilauksen jättäisi, siihen ei välttämättä tule vastausta. Suunnittele siinä sitten tulevaisuutta.

Toisinaan kuolleiden laskeminen väsyttää

Viime päivinä olen suunnitellut toista elämäni osa-aluetta. Päässä on pyörinyt erilaisia enemmän ja vähemmän typeriä ajatuksia siitä, mihin työuraani lähtisin viemään. Välillä tekisi mieli hypätä uutiskarusellista johonkin ihan toiseen laitteeseen. Toisaalta osaan työni ja luulen olevani pätevä siinä. Eikö siis kannattaisi yrittää edetä sillä saralla? Ehkäpä, mutta ennen etenemistä minun pitäisi vielä laskea kohtuullisen monta kuollutta ja loukkaantunutta. Loppujen lopuksi monen uutistoimittajan työn yksi oleellinen sisältö on laskea, kuinka monta ihmistä on kuollut ja loukkaantunut erilaisissa sattumuksissa. Toisinaan se väsyttää.

Näin töihin pyöräillessäni fillarilähetin ja keksin: Tuossa olisi minulle sopiva duuni! Veisin paketteja ja muita lähetyksiä pyörälläni eri puolille Helsinkiä. Kunto ja paikallistuntemus kasvaisivat. Tietenkään en voisi työskennellä talvisin, kun pyörä lipsuisi jäisillä kaduilla. Silloin voisin lekotella jossain mukavassa aurinkokohteessa.