Kävin tänään jälleen kahvilla Pikkurouvan kanssa. Vauvanalkunsa on yhä
mukana menossa. Kävimme keskustelua siitä, kuinka paljon lapsen
odottaminen verottaa entisiä harrastuksia, eritoten baarihyppäämistä.
Tulimme siihen tulokseen, että odottaja ei turhaudu niinkään alkoholin
juomattomuuteen tai tupakoimattomuuteen. Turhautuminen liittyy enemmän
siihen tunteeseen, että jää ulkopuoliseksi. Yksinkertaisesti väsymys
estää osallistumisen rientoihin. Näin Pikkurouva ainakin kokee
alkuraskaudessa, joka on hänelle tarjonnut runsaasti pahoinvointia.
Nämä perheenperustusasiat ovat ystäväpiirissäni kovasti esillä. Monet
ovat saaneet jo lapsen tai useampia. Osa puolestaan tuskailee
vauvattomuuden kanssa tai pohtii, missä vaiheessa työkiireistä elämää
äidiksi ehtisi. Myös usealla kundilla on samankaltaisia ajatuksia:
Vauvakuume vaivaa heitäkin. Ei tietenkään kaikkia. Seurustelin pari
vuotta sitten minua kahdeksan vuotta vanhemman miehen kanssa. Hänellä
on kaksi lasta, molemmat lähestymässä teini-ikää. Seurustelun alussa
hän puhui kovasti vauvan hankkimisesta tulevaisuudessa, mutta loppujen
lopuksi asiasta muodostui yksi keskeisistä eroon johtaneista
tekijöistä. Hän lopulta myönsi, ettei halua hankkia lisää lapsia. Mies
oli kenties ajatellut, että vauvapuheet lisäävät romantiikkaa ja
miellyttävät minua. Tämä heppu oli kieltämättä hieman Yksinkertainen.
Nyt kumppanini, siis tämä Fundamentalisti on vain kaksi vuotta minua
vanhempi, mutta häntä pidän huomattavasti Yksinkertaista kypsempänä.
Lapsirakas Fundamentalisti haluaa jälkikasvua ja sen hankkiminen kuuluu
vakaisiin suunnitelmiimme. Jännittävää koko touhussa on se, että vaikka
vauvatilauksen jättäisi, siihen ei välttämättä tule vastausta.
Suunnittele siinä sitten tulevaisuutta.
Toisinaan kuolleiden laskeminen väsyttää
Viime päivinä olen suunnitellut toista elämäni osa-aluetta. Päässä on
pyörinyt erilaisia enemmän ja vähemmän typeriä ajatuksia siitä, mihin
työuraani lähtisin viemään. Välillä tekisi mieli hypätä
uutiskarusellista johonkin ihan toiseen laitteeseen. Toisaalta osaan
työni ja luulen olevani pätevä siinä. Eikö siis kannattaisi yrittää
edetä sillä saralla? Ehkäpä, mutta ennen etenemistä minun pitäisi vielä
laskea kohtuullisen monta kuollutta ja loukkaantunutta. Loppujen
lopuksi monen uutistoimittajan työn yksi oleellinen sisältö on laskea,
kuinka monta ihmistä on kuollut ja loukkaantunut erilaisissa
sattumuksissa. Toisinaan se väsyttää.
Näin töihin
pyöräillessäni fillarilähetin ja keksin: Tuossa olisi minulle sopiva
duuni! Veisin paketteja ja muita lähetyksiä pyörälläni eri puolille
Helsinkiä. Kunto ja paikallistuntemus kasvaisivat. Tietenkään en voisi
työskennellä talvisin, kun pyörä lipsuisi jäisillä kaduilla. Silloin
voisin lekotella jossain mukavassa aurinkokohteessa.
keskiviikko, 7. syyskuu 2005
Kommentit