Pikkurouvan vauvaprojekti on loppusuoralla. Hän on minua kolme kuukautta edellä eli laskettu aika on tämän kuun lopussa. Tämä onkin sellainen kilpailu, jossa etumatkaa ei saa kirittyä, vaikka haluja olisi. Kärsivällisyys ei ole koskaan ole ollut vahvimpia puoliani. Ottaisin mielelläni vauvan tänne ja heti.

Pikkurouvalla into on vielä suurempaa, eikä vähiten tukalaksi käyvän olon takia. Totesimme, että kyse täytyy olla tarkoituksenmukaisesta mekanismista: Synnytyspelko jää auttamatta toiseksi halulle päästä eroon valaan olemuksesta.

Itse sain pienimuotoisen hermokohtauksen töissä, kun useat ihmiset peräjälkeen kommentoivat olemustani:

"Sinäpä se vain paisut!"

"Ai kesäkuun lopussa, susta ehtii kyllä tulla valtava!"

En edes ole mitenkään poikkeuksellisen iso raskauden kestoon nähden. Itse asiassa paino on vasta nyt alkanut nousta, kun alussa suunta oli päinvastainen. Tästä se nyt alkaa: Vartaloni on vapaata riistaa kommentoinnille. Eivät sentään tissien kokoon ole vielä puuttuneet, vaikka ehkä aihetta olisi.

Pitäisi varmaan keksiä nokkelia vastaheittoja, ehdotuksia?