Kuuntelin aamulla töihin mennessäni radiosta haastattelua, jossa PMMP:n
Mira arvosteli Aki Kaurismäen uusimman elokuvan Laitakaupungin valot.
Pystyin kuuntelemaan jutustelua ilman vatsanvääteitä siihen asti,
kunnes ohjelmassa soitettiin pätkä elokuvan ääniraitaa. Illalla Arto
Nybergissä haastateltiin leffan grillimyyjää näyttelevää Maria
Heiskasta. Tottakai näytettiin myös kohtaus elokuvasta. Päänsärky.
Miksi helvetissä elokuvassa kaikkien henkilöiden pitää puhua ja
käyttäytyä samalla tavalla? Heiskasen grillimyyjän olisi voinut
kenenkään huomaamatta vaihtaa Kati Outisen pelastusarmeijan
työntekijään edellisessä Mies vailla menneisyyttä -elokuvassa.
Heiskasen mukaan Kaurismäen tapa ohjata näyttelijöitään tähtää
mahdollisimman riisuttuun, minimalistiseen ilmaisuun. Se kuulemma tuo
kaikkein oleellisimman ytimen esille. Anteeksi kuinka ja minkä?
Minusta se, että elokuvassa jokaikinen jannu ja mirkku tuijottaa
samalla lasittuneella katseella ja latelee yhden nuotin repliikkejä on
lähinnä tekotaiteellista ja tylsää. Aki Kaurismäki on kuulemma osannut
pukea suomalaisuuden kuviksi. Siunatkoon.
sunnuntai, 5. helmikuu 2006
Kommentit