Juuri raskautettuina tuntui erityisen tärkeältä pohtia nimikysymystä. Lähes koko retken ajan pohdimme vaihtoehtoja ja kartoitimme, kuinka lähellä tai kaukana näkemyksemme ovat toisistaan. Keksin omasta mielestäni hyvän poikanimen: Aarne! Se ei kuitenkaan miellyttänyt Fundamentalistia, koska hänen jonkun sortin serkunpojalla on sama nimi. En enää muista, keksimmekö kävelyretken aikana mitään selkeitä suosikkeja, mutta jännittyneen onnellinen tunnelma muistuu yhä mieleen.
Nyt, yli yhdeksän kuukautta myöhemmin olemme saavuttaneet konsensuksen. Itse asiassa ensimmäisten etunimien suhteen se syntyi jo kauan sitten. Toista nimeä pohdimme pidempään ja jossain vaiheessa suunnittelimme jopa jättävämme lapsemme yksinimiseksi. Mitä ihminen lopulta tekee toisella nimellään? Itse en ainakaan koe pätkääkään olevani Maarit, jonka äitini halusi toiseksi nimekseni. Hän kertoi Maarit-nimen olleen hänen suosikkinsa jo lapsena. Minä puolestani suunnittelin nukkeleikki-ikäisenä nimeäväni tulevan tyttäreni Sagaksi ja poikani Henriksi. Voin paljastaa, että lapsestamme ei tule Henriä. Kuten yleensä käy, eräät tapaamani Henrit ovat vieneet nimeltä hohdon.
Nyt kalenteriin on kirjattu nimijuhlan päivämäärä ja nimikin on päätetty. Kaikki siis hyvin? Ei aivan. Tapasimme muutama päivä sitten tuttavan, joka arvuutteli lapsen tulevaa nimeä.Tämä pirulainen arvasi ensimmäisen nimen oikein! Emme tietenkään näyttäneet hölmistymistämme, vaan vaihdoimme sujuvasti puheenaihetta. Harmittaa vietävästi. Itse kuvittelin, että kukaan ei arvaisi nimeä etukäteen. Ei sillä, että se olisi kovin taiteellinen, mutta ehkä himpun harvinaisempi kuin sanomalehden kastetut-palstan vakioviritykset. Emme sentään lähde vaihtamaan nimeä sattumuksen takia, vaikka mieli tekisi. Emme yksinkertaisesti enää voi, sillä poikamme on selvästi nimensä oloinen.
Kun olin vielä somasti pyöristynyt, äitini aloitti keskustelun kahvipöydässä: "Ettehän ainakaan laita lapsen nimeksi Nuppua tai Jesseä?". Me ryhdyimme oitis harmittelemaan, että valitettavasti ne ovat juuri nimet, joista eniten pidämme. Äidin mukaan Nuppu ei sovi aikuiseksi aikanaan varttuvalle ja Jesse on hänen mielestään koiran nimi.
- Sovitaanko niin, että jokainen nimeää omat lapsensa?
Ehdotukseni kelpasi äidille. Sen jälkeen nimilinjauksia ei ole kuultu, mutta arvaan, että kotipuolessa jännitetään kovasti, millaisen nimen kanssa ensimmäinen lapsenlapsi joutuu elämänsä kulkemaan. ...Ei kai vain mikään ulkomaalaisperäinen hienostelunimi?
Kommentit