Kiitän heti alkuun onnitteluista. Itselle tämä paksuna oleminen on käynyt  jo niin tutuksi, että onnentoivotuksista tapaa vähän yllättyä. 

Tänään lähijunassa pohdiskelin raskauden vaikutusta ympäristöön. Havaintojeni mukaan nuorten miesten vähäinenkin imarteleva huomio loppuu kuin seinään jo ennen kuin raskaustesti näyttää plussaa. Mitä ihmettä, onko niillä jonkinlainen yliluonnollinen aavistus? Eipä silti, ainakin biologian kannalta siinä on järkeä. Turha tuhlata paukkuja naiseen, jonka kilpaileva uros on saattanut tiineeksi.

Haiseeko blogini jo liikaa vauvalta? Fundamentalisti jo vannotti, että en saa muuttaa blogiani raskauskertomukseksi. Otan tämän haasteena, sillä ajatukset pyörivät nykyään enimmäkseen oman navan ympärillä.

Elämäni ilman Petteri Ahomaata

Ensimmäinen huomio ympäröivästä maailmasta. Onko mitään typerämpää kuin lehdet täynnä koosteita menneeltä vuodelta? Minkä takia minun pitäisi kerrata hölmön Petteri Ahomaan hölmöä romanssia Miss Suomen kanssa? Miksi kenenkään pitäisi?

Toki jos lehdet jättäisivät kertauskurssit painamatta, ei niillä olisi paljon muutakaan sivuillaan. Sähköisessäkin uutistoimituksessa on välipäivinä nypitty hiuksia pinsetillä, kun uutislaari ammottaa tyhjyyttään. Tämä on tietenkin iloista aikaa pikkupitäjien pikkutapahtumille, jotka ylittävät kerrankin uutiskynnyksen.