Kehuskelin nuorempana hammaskalustoni hyvällä laadulla. Minulla ei ollut hampaissani yhtään reikää. Peruskouluikäisenä tunsin syvää ylpeyttä, kun hammaslääkäri kehui minun hoitavan hampaitani hienosti. Totuus oli tietenkin toinen, söin karkkia ja hampaidenpesupuuhiani saattoi kuvata huitaisuksi. Samoja elämäntapoja harrastava veljeni sen sijaan sai jo nuorella iällä kokea poraamisen ilot moneen kertaan.

Olin 24-vuotias, kun YTHS:n hammaslääkäri löysi hampaistani ensimmäisen reiän. Se tuli minulle todellakin yllätyksenä ja pyytämättä. Pelkäsin ensimmäistä porauskertaa lähes hysteerisenä. Kokemus osoittautui kuitenkin luultua mukavammaksi: puudutusaine tehosi ja ainoaksi harmiksi jäi poran inhottava ujellus. Sen jälkeen reikiä on kertynyt kaiketi noin viisi, joista kolme todettiin raskauden takia tehtävällä tarkastuskäynnillä pari viikkoa sitten. Kaksi on jo paikattu ja yksi odottaa vielä vuoroaan.

Jossain ihmisen sisällä asustaa edelleen se 10-vuotias tyyppi. Ainakin minä tunnistan tyypin itsessäni mm. lääkärikäynneillä. Huomaan suhtautuvani lääkäreihin auktoriteetteina, jonkinlaisina aikuishahmoina. Halusin taas selitellä hammaslääkärille, kuinka minä kyllä ihan oikeasti pesen hampaani säännöllisesti. Ja voin tietenkin sitä hammaslankaa ryhtyä käyttämään, jos vain lääkäri suosittelee. En kai niinkään harmitellut hampaissani olevia reikiä, vaan sitä, että nyt lääkäritäti pitää minua hutiluksena, joka ei hoida edes perushygieniaansa kunnolla.  

En ole selvästikään omaksunut nykyisen uusliberalistisen yhteiskunnan mallia. Terveyspalvelujen käyttäjät ovat asiakkaita ja kuluttajia! Minun pitää vaatia palvelua ja kieltäytyä kritiikistä. Saanhan rei'ittää omat hampaani, jos haluan.

Puretaan talo, jotta se voidaan säilyttää

Samoja ajatuksia mietti varmaankin kanssani yhtäaikaa hammashoitolassa ollut rouva, joka astuessaan ilmoittautumisluukulle ilmoitti olevansa valmis leiriytymään odotusaulaan makuupussin kanssa. Häntä oli kuulemma heitelty luukulta toiselle ja kipeä nielu oli yhä hoitamatta.

"Tällainen hyvinvointivaltio", nainen puuskahti.

Kävellessäni lääkärin huoneeseen kuulin naisen vielä mutisevan, kuinka hän epäilemättä saisi apua siinä tapauksessa, että olisi afrikkalainen. Niillä kuulemma riittää pyllynpyyhkijöitä. En kilttinä kanssaeläjänä tietenkään sekaantunut naisen puheisiin, mutta mieleni teki. Milloin kansalaiset ymmärtävät, että hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden murtuminen on tyystin supisuomalaista aikaansaannosta? Jostain syystä olemme uskoneet, kun meille on kerrottu, että terveydenhuollon rakenteet pitää purkaa, jotta ne voisi säilyttää.

Helsingin terveydenhoito on saanut niskaansa paljon moitteita. Hammashoitolaan pääsemistä on verrattu Mount Everestin valloittamiseen. Aika monet jättävät yrittämättä. Itse sain tarkastusajan välittömästi eikä uusien hoitoaikojenkaan löytymisessä ollut ongelmia. Raskaudellani lienee jotain vaikutusta. Palvelu hoitolassa on ollut erinomaista. Onko tämä kaikki pelkkää sattumaa vai sitä, että en osaa kuluttajana vaatia tarpeeksi?

Tarkemmin ajatellen, olisin mieluusti nauttinut odotellessani vaikka kahvia ja pullaa. Lehdetkin taisivat olla vanhoja, minua ei teitilty enkä saanut minkäänlaisia kanta-asiakasetuja.