Kun on kesä ja oikein hiljaista, toimituksessa ryömitään komeroon, jossa lojuu valmiita ja puolivalmiita hyllyjuttuja. Nämä taideteokset on tehty aiheista, joiden uskotaan toimivan myös tarkentamattomana tulevaisuuden ajankohtana. Yksi tämän karsinan vakiovieras on juttu harvinaisista nimistä tai nimen vaihtamisesta.

Keskisuomalaisen kepeässä kesäjutussa taivasteltiin sitä, kuinka suomalaiset antavat lapsilleen aivan eriskummallisia nimiä, usein televisiotähtien ja muiden julkkisten mukaan. Esimerkiksi oli nostettu mm. Brooke (Kauniiden ja Rohkeiden yllyttämänä) ja Ronaldo (jalkapallotähden mukaan). Ensimmäisessä tapauksessa kauhisteltiin vieläpä sitä, että yksi Brooke-nimen kantaja on mies.

Koska nimiasia on perheessämme ajankohtainen, kävin Väestörekisterikeskuksen nimipalvelussa. Tarkistin samalla lehtijutun mainitsemien nimien tiedot. Kävi ilmi, että suomalainen mies on saanut nimekseen Brooke joskus vuosien 1960 ja 1979 välisenä aikana. Tuolloin televisiosta katsottiin lähinnä Peyton Placea. Vuodesta 1980 tähän päivään Suomessa on nimetty yhdeksän lasta Brookeksi.

Ronaldoja on 12, heistä yksi on nimetty ennen vuotta 1959. Muiden on ollut mahdollista saada nimensä jalkapallomiehen mukaan. Voidaanko tästä vetää johtopäätös, että yhdeksän Brookea ja 11 Ronaldoa on nimetty esikuvansa mukaan? No ei voida. Monikulttuurisessa Suomessa saattaa olla mahdollista, että joku muualta tänne tullut haluaa nimetä lapsensa omien juuriensa mukaan. Esimerkiksi Brasiliassa Ronaldo tuskin on kymmenen harvinaisimman nimen joukossa. Brookekaan ei ole erityisen epätavallinen nimi englanninkielisillä alueilla. On tietenkin mahdollista, että joku on haksahtanut nimeämään lapsensa saippuatähden mukaan, mutta mitään takeita siitä ei ole.

Tällä valituksella ei ole tietenkään mitään tekemistä maailman suurien ongelmien kanssa, mutta epätarkkuus sapettaa. Myös kesällä, ja myös hyllyjutuissa.

Poika saa nimen huomenna. Lähipiiri on ystävällisesti tarjonnut omia ehdotuksiaan. Niistä hienoin on mielestäni Antero-Tero.