Pikkujoulut tulee mediaan yhtä varmasti kuin Miljoonasateen Marraskuu. Kun aika on tämä, viihdelehdet pullistelevat juhlakauteen liittyviä juttuja. Pikkujoulujen kuumin muoti! Glögivinkkejä! Pahimmat pikkujoulumokat!

Mutta yksi yli muiden on keskustelu pikkujoulujen aiheuttamista syrjähypyistä. Lukijat kertovat, asiantuntijat vastaavat. Jälkimmäinen ei oikeasti kiinnosta ketään. Asiantuntijajaaritus tuo sen pikkiriikkisen uskottavuuslisän, jonka myötä juttu voidaan painaa lehteen.

Tosikertomukset ovat juttutyypin clue. "Harrastin suuseksiä osastopäällikön kanssa varastohuoneen pöydän alla ja myöhemmin illalla löin Sirpalta silmän mustaksi."

Roisilla tavalla henkilökohtaisuuksiin menevä journalismi on jostain syystä varsin vieras ilmiö sähköisellä puolella. Minun olisi vaikea kuvitella radioon keskusteluohjelmaa, jossa anonyymit henkilöt kertoisivat pikkujoulujen seksisekoiluistaan. En oikein edes tiedä, mistä lähtisin haastateltaviani metsästämään.  Lähipiiristä? Helsingin rautatieasemalta? Onneksi on internet. Tätä nykyä lehdet käsittääkseni hakevat esimerkkitapaukset netin kautta helposti lähestyttävillä kyselyillä. Kerro, petitikö pikkujouluissa! Nimiä ei tarvitse jättää eikä tarinoiden todenperäisyyttä tarkisteta.

Jos aihe alkoi kiinnostaa ja haluat tietää tai kertoa, onko pettäminen pikkujouluissa hyväksyttävämpää kuin muulloin, mene Iltasanomien nettiin. Huomenna samoja kommentteja saanee lukea printtiversiosta.

Kuka muuten vastaa niistä pettymyksistä, joita pikkujouluihin liittyvät pettämisjutut aiheuttavat lukijoissa? Toinen toistaan hurjempien sekoilutarinoiden myötä voi alkaa kuvitella, että duunin pikkujouluissa kaikki ovat vapaata riistaa ja homma toimii silmää vinkkaamalla. Tähän käsitykseen päätyneitä henkilöitä olen itsekin tavannut pikkujouluissa. Se ei ole kaunista katseltavaa.