Kirjailija Mauri Sariolan leskellä Tuula Sariolalla on hyvä ystävä. Itse en tiedä, kenelle omista ystävistäni voisin edes ehdottaa kirjan kirjoittamista puolestani. En myöskään löydä itsestäni laupiasta sielua, joka kirjoittaisi teoksia muille ihan vain ystävyyden nimissä, ilman selviä sopimuksia ja kunnon korvausta. Täytyy tietysti myöntää, että minulle kirjan kirjoittaminen on lähinnä haavekuva, joka tuskin toteutuu.

Naisten yhteistyö alkoi, kun 1990-luvulla menehtynyt Mauri Sariola jätti jälkeensä suuret velat. Ritva Sarkola sanoo halunneensa auttaa leskeä pulassa. Avunanto jatkui kymmenen vuotta ja seuraava kirjakin oli jo tekeillä, kunnes kuvio paljastui. Ihme kyllä, naiset vakuuttavat yhä ystävyyttään, vaikka vielä muutama päivä sitten Sariola kiisti ja Sarkola myönsi. Nyt molemmat kertovat saman tarinan.

Sarkola mokasi kertoessaan tiedotusvälineille, että hän on saanut Sariolalta jonkinlaista rahallista korvausta. Uutinen herätti kovasti kiinnostusta veroviranomaisten parissa. Epäilenpä, että naiset eivät ole hoitaneet raha-asioita aivan pykälien mukaan. Nyt maksettavaksi lankeaa todennäköisesti jälkiveroa, mutta eiköhän sekin mene ystävyyden piikkiin.

Sarkola on todennut, että Sariola on näyttävännäköinen nainen, joka nautti kirjojen markkinoinnista. Työnjako oli siis luonnollinen: vaatimaton Sarkola kirjoittaa ja näyttävännäköinen Sariola keekoilee cocktail-lasin kanssa. Ystävyyttä on näemmä monenlaista: hyvää ja hyväuskoista. Kummasta on kyse, selvinnee viimeistään Sarkolan Iltalehdelle antamasta kommentista:

- Tuula on antanut minulle vanhoja vaatteitaan eikä minun niitä tarvitsisi käyttää, jos minulla olisi paljon rahaa. En usko enää saavani korvauksia, vaikka paljastuin kirjoittajaksi. Tuulalla on kirjojen tekijänoikeudet, hänen kirjojaanhan ne ovat, Sarkola selvittää.

Vanhoja vaatteita! Tuula, sähän olet ihan sika.