Torkuin eilen autossa pelkääjän paikalla. Tukalan oloni takia istuimeni oli takakenossa ja pohdiskelin unisessa päässäni, olisiko turvavyöstä vaaratilanteessa enemmän haittaa kuin turvaa vauvalle mahassani. Havahduin ajatuksistani, kun auton vauhti hiljeni. Liikenne pysähtyi kokonaan ja hetken kuluttua paloauto ja ambulanssi sujahtivat ohitsemme.

Hoin ääneen: "Ei siellä välttämättä ole mitään vakavaa". Meni taas muutamia minuutteja ja kuulimme helikopterin äänen. Mediheli laskeutui mutkan taakse. Vähitellen ihmiset alkoivat nousta autoistaan ja osa lähti vaeltamaan eteenpäin kohti onnettomuuspaikkaa. Paheksuimme Fundamentalistin kanssa moista touhua. Hälytysajoneuvot ajoivat vauhdilla vapaana olevaa kaistaa pitkin ja nämä tiedonhaluiset tolvanat hyppivät tiellä.

Pääsimme liikkeelle sen jälkeen, kun hinausauto oli ajanut ohitsemme kyydissään kaksi romuttunutta autoa. Pohdin yhä, voisiko tuosta sittenkin selvitä. Ehkä vaikutelma on pahempi kuin todellisuus. Kuvittelin, kuinka onnettomuuteen joutuneiden ihmisten läheiset vastaavat huolettomasti puhelimeen. He ehkä ajattelevat, että taas joku lehtimyyjä.

Kun läheiseni menehtyi Konginkankaalla maaliskuussa 2004, oma lapsenuskoni elämän järjestelmälliseen etenemiseen katosi. Olin sitten kuitenkin kuvitellut, että ennen kuolemaa jäädään eläkkeelle ja keinutaan keinutuolissa pari vuosikymmentä, kunnes kuollaan rauhallisesti läheisten ympäröimänä.

Läheiseni kuoleman jälkeen muutuin epävarmaksi. Elämän rajallisuuden kanssa on hirvittävän vaikea päästä sinuiksi. Jollain tavalla odotan koko ajan sitä puhelinsoittoa, joka muuttaa kaiken uudelleen. Tuolloin maaliskuussa 2004 soitto tuli äidiltäni ennen aamukuutta. Siitä alkoi varsinainen pitkä perjantai. Yhtäkkiä elämääni tuli uusia käsitteitä: KRP, loukkaantuneet, tunnistus, kriisiryhmä, vainaja, kuolema. Seuraavana yönä nukuin kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen vanhempieni vieressä ja pelkäsin kuolleen läheiseni ilmestyvän aaveena huoneeseen.

Nyt, kahden vuoden jälkeen olen oppinut mielenrauhaa. Jos Fundamentalisti on varttitunnin myöhässä normaalista kotiintuloajastaan, en ryhdy soittelemaan hänelle itku silmässä. Hyvä minä, mutta kuinka käy, kun Nyyssönen saadaan maailmaan? Kuinka pienen kanssa voi säilyttää mielenrauhansa? Olen jo listannut, mihin harrastuksiin lapsemme saa ryhtyä. Kaikenlainen moottoriurheilu on ehdottomalla kieltolistalla. Tekisi kai mieli lukita lapsi neljän seinän sisään ja palkata hänelle ympärivuorokautinen vartiointi. Joku voisi ehdottaa, että lapsen sijaan koppiin pitäisi lukita sen äiti.

Uutisissa kerrottiin, että toisen auton kuljettaja oli ilmeisesti nukahtanut rattiin. Kaksi ihmistä vietiin paikalta sairaalaan, mutta tiettävästi molemmat ovat elossa.