Olen joutunut lepäilemään kotona raskauteen liittyvien vaivojen takia. Viime viikolla kävin yhtenä päivänä töissä kokeilemassa olemista, mutta se jäi muutamaan tuntiin. Jos kyseessä olisi vaikka tavallinen flunssa, yrittäisin sinnitellä hieman hanakammin. Nyt pitää ottaa yksi noin 150-grammainen kaveri huomioon eikä riskinotolle löydy perusteita.

Tunnen aina huonoa omatuntoa sairastamisesta. Toisaalta makoilen ihan mieluusti kotisohvalla, jos olo ei ole tyystin sietämätön. Toisaalta mietin, olenko sittenkään tarpeeksi kipeä jättääkseni työnteon väliin. Huomaan selitteleväni tuottajalle vaivojani, ikään kuin hakien lupaa olla poissa. Järkevää. Hän saa vastaavia puheluja alaisilta tavan takaa ja on tuskin kovin kiinnostunut vatsataudin eri vaiheista. Nyt kai saan jotain ylimääräistä empatiaa raskauteni takia, mutta silti selitteleminen tuntuu yhtä vaivaannuttavalta.

Olen kerran rehellisesti lintsannut töistä. Olin alta parikymppinen ja toimitusharjoittelijana radioasemalla. Ilmeisesti olimme kämppisten kanssa viihtyneet yöelämässä liian myöhään ja aamulla päätin jättää töihinmenon väliin. Tämä tapahtui ennen modernia aikaa, koska kännykättömänä kävin puhelinkopissa soittamassa toimitukseen. Oli talvi ja näpit jäässä. Muistan olleeni ihan varma, että tuottaja ei usko vuolaisiin selittelyihini flunssasta. Kai tuossa jotain syntiä oli, koska tilanne on jäänyt vahvasti mieleen.

Lintsaaminen krapulan takia lienee aika yleistä. Omassa ammattikunnassani sitä on harrastettu takavuosina enemmänkin. Ennen on myös yhtä lailla tehty työtä alkoholin siivittämänä. Nykyään työtahti on kova ja vain harva pystyy yhdistämään uran ja ylenpalttisen kännäilyn.

Opettavainen tositarina

Aikoinaan eräällä radioasemalla oli töissä mies, sanotaan vaikka Kakeksi. Hänellä oli viinaan erityisen lämmin suhde. Useimmiten Kake pystyi hillitsemään itsensä niin, että radiolähetykset hoituivat joten kuten. Eräänä lauantaiaamuna Kaken piti lähteä juttukeikalle satamaan. Suoraa lähetystä oli hoitamassa äänitarkkailija. Miehet istuivat autoon ja Kake kaivoi huikkapullon povarista. Äänitarkkailija huolestui hieman, mutta arveli Kaken selviävän työstään juopon tuurilla tälläkin kertaa. Satamassa äänitarkkailija antoi Kakelle repolähettimen, jota kannetaan remmissä olkapäällä suoran lähetyksen aikana. Lähettimen arvo olisi kai nykyrahassa noin 10 000 euron paikkeilla.

Juontaja siirsi lähetyksen studiosta tapahtumapaikalle. Kake aloitti osuutensa sönköttämällä jotain käsittämätöntä mikrofoniin. Hän lähti horjumaan kohti laituria. Äänitarkkailija seurasi menoa lähetysautosta. Kake pääsi laiturille epävarmoin askelin ja jatkoi sekavaa raportointiaan. Kun Kake horjahti kohti laiturin reunaa ja vettä, äänitarkkailija hyppäsi autosta, juoksi paikalle ja repäisi lähettimen humalaisen toimittajan olkapäältä. Tarpeetonta on mainita, että lähetys katkesi siihen. Tämä oli myös Kaken radiotoimittajan uran loppufanfaari.