Kuten moni lukija on havainnut, blogini on jo jonkin aikaa raahustanut voimat hiipuen eteenpäin. Nyt laitan pisteen tälle kärsimysnäytelmälle ja jätän haikeat jäähyväiset! Saippuasarjoista tuttua kuolleista heräämistä ei ole suunnitelmissa, mutta juonenkäänteiden pitääkin olla yllätyksiä.

Kiitos lukijoille ja kommentoijille. Ihanaa kesää, se on jo melkein täällä!

- Justiina

Ps. Purevaa mediakritiikkiä saa nauttia mm. uudehkossa tuttuvuudessa Pesänlikaajat.

Viikonloppu on kulunut uuden hallituksen synnytyskivuissa. Tällä kertaa lapsenpäästö on ollut helpommasta päästä, ainakin jos asianosaisia uskoo. Keskusta ja kokoomus vakuuttelevat kilvan tyytyväisyyttään uuteen linjaan. Hallitukseen määrätietoisesti ponnistellut Vihreät ja kestosuosikki RKP nyökyttelevät vieressä, kun eivät muutakaan voi.

Neuvottelijat pitivät eilen tiedotustilaisuuden Säätytalossa. Medialle kerrottiin maagiset luvut: veronkevennykset ja menonlisäykset. Kukaan ei väitäkään ymmärtävänsä, mitä näistä luvuista pitäisi itsessään päätellä. Päättelyapua ei luvattu ennen ohjelman valmistumista. Tiedotustilaisuudessa keskityttiin toistelemaan tyytyväisyyttä neuvottelujen ilmapiirin ja sitä,ettei mitään tarkempaa voida kertoa ennen kuin kerrotaan. Siitä huolimatta toimittaja toisensa perään intti, mitä alkoholiverosta on päätetty, entä työllisyystavoitteista. Tähän Matti Vanhanen huokaisi kuin kyselyvimmaiselle kolmivuotiaalle: "Tuohonkin mennään sitten tarkemmin, kun ohjelma valmistuu."

Hyvä toimittajuus vaatii häpeän unohtamisen. Joillain toimittajilla on salattu halu olla osa vallanpitäjiä ja tärkeitä ihmisiä, mikä estää jankuttamisen ja epämiellyttävien kysymysten esittämisen. Kun ei millään haluaisi leimautua riesaksi, vaan mukavaksi tyypiksi. Toimittajien jankutus vaatii myös vaitonaisen linjan valinneelta haastateltavalta taitoa. Kokemattomampi saattaakin huomata paljastaneensa juuri sen olennaisen, mikä piti pitää tiukasti salassa.

Säätytalon tiedotustilaisuudessa haastateltavat olivat kokeneita kettuja. Esimerkiksi Matti Vanhanen osaa vastata kinkkisiin kysymyksiin jotain niin, että osa toimittajista kuvittelee saaneensa vastauksen. Ehkä hänen oma toimittajamenneisyytensä auttaa nykyisessä tehtävässä. Kokeneet ketut eivät lipsauttele. Korkeintaan ovat lipsauttavinaan. 

Olemme vaihtamassa uuteen asuntoon. Unelmakoti tuli myyntiin eräänä yönä ja jo aamupäivällä me teimme tarjouksen. Kiilasimme röyhkeästi muiden halukkaiden ohi. Nyt edessä on remontti ja muutto.

Nykyinen kotimme on myynnissä, joten olen saanut jälleen ilon tutustua asuntomarkkinoiden maailmaan. Asuntokauppaa käsitellään nettikeskusteluissa yleensä kahdesta näkökulmasta. Osa väestä odottaa vahingoniloinen virne naamallaan hintojen romahdusta. Tätä odotusta on jatkunut jo pitkään. He uskovat, että nyt kannattaa asua vuokralla.

Toinen joukko pitää odottelua turhana. Lainojen korot ovat nousussa, mutta niin ovat asuntojen hinnatkin. Myönteisiä näkymiä etsitään palkkojen noususta, hyvästä talouskehityksestä, Emusta ja vaikka Matti Vanhasen kasvoilta. Vastustajat puhuvat mielellään 90-luvun lamasta ja sen ennusmerkeistä.

Itse olemme todenneet, että odottelu ei auta, jos kyseessä on oma koti. Jossain on pakko asua ja perheenlisäystä emme tajunneet suunnitella asuntomarkkinoiden heilahtelujen mukaan. Lisäksi hintojen pitäisi romahtaa hurjasti, jotta vuokralla asuminen lopulta kannattaisi.

Moni on kyllä kysynyt, emmekö voisi asua nykyisessä kaksiossamme pidempään. "Kyllähän te muutaman vuoden siellä kestätte!" Olen vastannut heille, että voisimme kestää vaikka taloyhtiömme kellarikomerossa, mutta elämässä saattaa olla muitakin arvoja. Suden suuhun siis. Katsotaan, mitä vuodet tuovat ja kuka viimeisenä nauraa.

- Ettekö te siellä toimituksessa osaa edes perusasioita, tivaa hermostunut soittaja.  Edes-sana on tullut vuosien varrella tutuksi ottaessani vastaan yleisöpalautetta.

Yleisön edustajan palautekynnys madaltuu riittävästi, kun asia koskettaa omaa erityisosaamista tai henkilökohtaista elämää.

- Kuulehan tyttö, nyt perusasiat kuntoon! Kukkukosken kalastustapahtuma ei todellakaan alkanut aamupäivällä, vaan vasta kello 12!

Joskus toimitukseen soittavat ihmiset vaikuttavat hieman maanis-depressiivisiltä. Taannoin kuuntelin erään miehen valitusta siitä, että olimme esittäneet uutisissa kiinteistövälittäjien näkemyksiä asuntokaupan kehityksestä. Puhelu alkoi rauhallisesti, suorastaan ystävällisesti. Kun mies pääsi varsinaiseen asiaan, hänen äänensä nousi korkeuteen ja puhenopeus kolminkertaistui. Perkeleet sinkoilivat. Kun lopulta kiitin häntä palautteesta ja kerroin sen tulevan huomioiduksi, hän muuttui jälleen ystävälliseksi: Kiva, kiitos sulle, hei!

Puhelun jälkeen tein pika-analyysin soittajasta. Asia oli hänelle ajankohtainen (ehkä kiinteistövälittäjät soittelevat jatkuvasti, vaikka asuntoilmoituksessa painotetaan, ettei välittäjää kaivata) ja uutinen sai hänet tuohtumaan tarpeeksi. Soitto toimitukseen kuitenkin jännitti ja mopo karkasi käsistä. Palautteen aihe sinänsä oli mielenkiintoinen. Olisin ihan mieluusti keskustellut miehen kanssa siitä, pitäisikö kiinteistövälittäjien mielipiteet jättää kertomatta, koska heillä on bisneksessä oma lehmä ojassa. Siihen asti emme koskaan päässeet.

Oikeastaan palautetta tulee toimitukseen varsin vähän. Enemmänkin kaivattaisiin, vaikka internet on jo madaltanut yhteydenottokynnystä. Usein nolot mokat tulevat korjatuksi pikavauhtia nimenomaan yleisöpalautteen ansiosta. Silloin pitää olla valmis hyväksymään tonttutunne, se, ettei edes perusasioita osaa.

Joskus jään kuitenkin miettimään, mikä motivoi ihmistä käyttämään omaa aikaansa ja jopa omaa rahaansa jonkun pikkuasian korjaamiseen. Yksi selitys voisi olla oikeassa olemisen ilo. Siitä tykkäävät kaikki. Lajin ansioituneimmat edustajat löytyvät oman toimituksen jäsenistä, jotka soittavat kesälomiltaan toimitukseen kertoakseen, että tekstikanavan sivun 112 alalaidassa on pilkku väärässä paikassa.

ps. Kuinka pohjalaiset taivuttavat verbin "olla oikeassa"? ......Vastaus: Moon oikias, soot vääräs, soon vääräs, moomma oikias, tootta vääräs, noon vääräs. (Pahoittelen, jos ääntämisohjeet eivät pidä kutiansa. Palautetta otetaan vastaan, tietenkin..)

Ensimmäinen yövuoro äitiysloman jälkeen. Edellisen kerran valvoin aamuun asti viime kesänä. Tuolloin syy oli vauva, joka päätti syntyä helteisen heinäkuun ensimmäisenä yönä vähän ennen viittä.

Nyt valvon uutisten takia, tarkkailen maailmaa muiden puolesta. Olen aina jollain tapaa pitänyt yövuoroista. Uutishuone on aivan vaiti, kukaan ei kysele eikä vaadi. Usein myös uutismaailma on niin hiljainen, että ehdin puuhastella omiani. Luen ison pinon lehtiä, kirjoitan sähköpostia ja pyörin netissä. Ja kahvia, sitä saa automaatista ilmaiseksi.

Harvoin yövuorojen aikana on tapahtunut uutisten suhteen mitään erityistä. Kaava on useimmiten etukäteen tiedossa. Aamuyön tunteihin asti mennään edellisillan uutisilla ja sen jälkeen alkaa lehtien selaaminen. Lehtien siteeraaminen saa joskus moitteitakin osakseen. Totta on, että toisinaan mainintoja saavat sellaisetkin lehtiuutiset, jotka eivät niitä välttämättä ansaitsisi.

Jollain radion uutislähetykset ja uuden median lähetysvirta on kuitenkin täytettävä. Kuten vanha sanonta kuuluu: Jos uutisia ei ole, niitä pitää keksiä. Loppujen lopuksi uutisten sisällöstä vaihtelevan suuri prosentti koostuu niin sanotuista perinneuutisista. Mitä mieltä esimerkiksi on kertoa pääsiäisen menoliikenteen käynnistyneen tai Suomen hiljentyneen joulunviettoon? Entä kuinka yllättävää on se, että muuttolinnut palaavat keväällä tai lumet sulavat kelien lämmetessä?  Onko käsillä uutinen, kun SDP haukkuu kokoomuksen vaalikampanjaa liiallisista lupauksista? Toimittajan urani tyhjäpäisimpiä hetkiä ovat olleet ne lukemattomat kerrat, kun olen lukenut sisämaassa toimivalla radiokanavalla merisäätä.

Vielä kupillinen kahvia ja pari sähkettä. Sen jälkeen kotiin, tuhisevan pienen viereen. Hän ei edes aavista, että äiti on ollut yön töissä.