Olen tutustunut näyttelijä Pamela Tolaan tällä viikolla moneen otteeseen. Hän on esiintynyt lukuisissa televisio-ohjelmissa ja lehtihaastattelussa. Radiosta en ole Tolaa bongannut, mutta uskoisin sen olevan vain huonoa tuuria. Kun Suomessa julkaistaan elokuva, levy tai muu pop-tuotos, se näkyy ja kuuluu. Toisaalta ilmiön ymmärtää, kun maamme on niin kovin pieni ja julkkiksia on vähän. Henkilökohtaisesti saan harvoin näistä pintapuolisista promohaastatteluista mitään irti.

Mielestäni pohjanoteerauksen Tola-promootiossa tekee Helsingin Sanomien Nyt-liite.

Toimittaja Mikko-Pekka Heikkinen tapasi Tolan, joka on vaihtanut hiustensa väriä vaaleasta tummaan. Tosiaan, Tolan hiukset ovat nyt tummat, kun ennen ne olivat vaaleat. Tyttö sinä olet tähti -elokuvassa hiukset ovat kuitenkin vaaleat, tumma väri on hankittu vasta myöhemmin uuden elokuvaroolin takia. Tummat hiukset on Tolalta rohkea veto, Heikkinen vihjaa. Hänen mukaansa "Sille ei vain voi mitään, että vaaleat hiukset näyttävät valkokankaalla hyvältä!"

Karkeasti arvioiden puolet jutusta käsittelee Tolan hiuksia. Tiedän, että toimittajakin joskus menee sieltä, missä aita on matalin. Joskus väsyttää, vituttaa, on krapula ja kiire kotiin. Ehkä Heikkiselle on käynyt näin.

Vaikutelma syntyy viimeistään siinä vaiheessa, kun Heikkinen kertoo, että Tola itse ei halua joutua blondilokeroon. Ja jatkaa: "Vaikka sellaisenkin tulkinnan voisi tehdä, että Tola on hyvää vauhtia nousemassa suomielokuvan ykkösketjun vaaleatukaksi Laura Malmivaaran rinnalle."

Että kuinka?

Jäin pohtimaan, miksi tämäkin haastattelu on tehty. Yhdentekevän sisällön luettuaan vaikutelmaksi jää väistämättä, että jutun pääasiallinen tarkoitus on mainostaa elokuvaa. Yleensä toimituksissa monet juttuaiheet hylätään sen takia, että joko omassa tai toisessa tiedotusvälineessä samaa aihetta on käsitelty äskettäin. Promohaastattelujen suhteen linja vaikuttaa löyhältä. Ei haittaa, vaikka samalta näyttelijältä tai muusikolta on kysytty samat kysymykset jo seitsemässätoista muussa haastattelussa viikon aikana.

Omat syntini

Myös itse olen aikanaan tehnyt juttuja elokuvapromoista radion ajankohtais- ja musiikkipuolelle. Olin kärppänä paikalla, kun kotikaupunkiini saapui joku suomalainen leffaporukka pitämään lehdistönäytöstä ja antamaan haastatteluja. Olen vakuuttunut, että omatkaan tuotokseni eivät olleet järin häävejä. En muista, mitä kysyin, mutta varmastikin jotain tähän suuntaan:

"Millaista oli tehdä elokuvaa sen ja sen näyttelijän kanssa?"
"Mitä uusia rooleja on työn alla?"
"Millä tavalla suhtaudut elokuva-arvosteluihin, mitä kävijämäärät merkitsevät sinulle?"
"Jouduit muuttamaan hiustesi väriä elokuvan takia, oliko se rankka päätös?"

Kelpaisiko selitykseksi, että olin silloin nuori ja kokematon?