Fundamentalisti lähti kotikonnuilleen viikonlopuksi. Huomenna hänen on
määrä karauttaa Helsinkiin elämänsä ensimmäisellä omalla autolla.
Autoprojektiamme voisi
verrata lapsenhankintaan. Ensin parisuhteessa toinen esittää
varovaisesti ajatuksen ja hiljaisen harkinnan jälkeen leimahtaa
suuri into, joka ei katso sukupuolta.
Jee!!! Tuollainen
Mazda, entä Toyota... tai Opel! Punainen, harmaa, ehkä jopa
tummanvihreä! Mahdollisimman uusi, turvallinen ja sopivan kokoinen!
Ilmastointi pitää olla tietenkin, näin ajattelin heinäkuun helteisenä
päivänä. Kun taloudelliset faktat alkavat aueta, tuntuu viisaalta
lykätä autoprojektia. Ajatus maantiellä kiitävästä punaisesta
paholaisesta unohtuu. Kunnes käydään keskustelu keittiön pöydän ääressä:
- Voitaisiinhan me keväällä miettiä uudelleen sitä autoasiaa.
- Mmm...
- Vai mitä sä oot mieltä?
- Itse asiassa se vähän liittyy mun Kuopion reissuun viikonloppuna...
- Miten?
- Nooo, siellä olis semmoinen..
- MIKÄ?
- Semmoinen yks auto... Mä meen ostamaan meille auton.
- JAA? Olitko ajatellut kertoa siitä mulle etukäteen?
- Mä ajattelin, että se olisi ollut yllätys.
Meille tulee siis auto, mikäli viime hetken tarkistuksissa ei käy ilmi mitään hälyyttävää.
Autovauvamme ei ole uusi eikä punainen. Sillä ei kerää ihailevia
katseita kaupungin kaduilla. Nissan Sunnymme on jo 15-vuotias, sininen
ja 700 euron arvoinen.
Feministi ja hänen automiehensä
En tiedä, mitä hankinnasta pitäisi ajatella. Jos eläisin yksin, en
taatusti hankkisi autoa. Helsingin keskustassa pärjää paremmin kuin
hyvin polkupyörällä ja julkisilla kulkuneuvoilla. Suurin etu autosta on
Fundamentalistille, joka ramppaa iltaisin pitkin pääkaupunkiseutua
urheiluharrastuksissa. Itse puolestani haaveilen, että auton myötä
voisimme tehdä maakuntamatkoja vapaana junien ja bussien aikatauluista.
Samalla päässä takoo syyllisyys luonnonvarojen
haaskaamisesta. Jos raha ei vaikuttaisi asiaan, hankkisimme tietenkin
biodieselillä, sähköllä, tuulella tai vaikka sateella käyvän ekoauton.
Ekologisinta olisi jättää koko peltikasa hankkimatta. Onneksi minun ei
tarvitse tehdä päätöstä, kuten referoimastani keskustelupätkästä käy
ilmi. Tämän feministin kotona mies hoitaa autoasiat.
Toim.huom: Eilen luennolla kerrottiin, että miehistä 95 prosenttia
uusii ajokorttinsa täytettyään 70 vuotta. Naisista 30 prosenttia luopuu
vapaaehtoisesti ajokortista 70-vuotiaana. Päätelmiä?
lauantai, 17. syyskuu 2005
Kommentit