Fundamentalisti lähti kotikonnuilleen viikonlopuksi. Huomenna hänen on määrä karauttaa Helsinkiin elämänsä ensimmäisellä omalla autolla.

Autoprojektiamme voisi verrata lapsenhankintaan. Ensin parisuhteessa toinen esittää varovaisesti ajatuksen ja  hiljaisen harkinnan jälkeen leimahtaa suuri into, joka ei katso sukupuolta.

Jee!!! Tuollainen Mazda, entä Toyota... tai Opel! Punainen, harmaa, ehkä jopa tummanvihreä! Mahdollisimman uusi, turvallinen ja sopivan kokoinen! Ilmastointi pitää olla tietenkin, näin ajattelin heinäkuun helteisenä päivänä. Kun taloudelliset faktat alkavat aueta, tuntuu viisaalta lykätä autoprojektia. Ajatus maantiellä kiitävästä punaisesta paholaisesta unohtuu. Kunnes käydään keskustelu keittiön pöydän ääressä:

- Voitaisiinhan me keväällä miettiä uudelleen sitä autoasiaa.
- Mmm...
- Vai mitä sä oot mieltä?
- Itse asiassa se vähän liittyy mun Kuopion reissuun viikonloppuna...
- Miten?
- Nooo, siellä olis semmoinen..
- MIKÄ?
- Semmoinen yks auto... Mä meen ostamaan meille auton.
- JAA? Olitko ajatellut kertoa siitä mulle etukäteen?
- Mä ajattelin, että se olisi ollut yllätys.

Meille tulee siis auto, mikäli viime hetken tarkistuksissa ei käy ilmi mitään hälyyttävää.
Autovauvamme ei ole uusi eikä punainen. Sillä ei kerää ihailevia katseita kaupungin kaduilla. Nissan Sunnymme on jo 15-vuotias, sininen ja 700 euron arvoinen.

Feministi ja hänen automiehensä

En tiedä, mitä hankinnasta pitäisi ajatella. Jos eläisin yksin, en taatusti hankkisi autoa. Helsingin keskustassa pärjää paremmin kuin hyvin polkupyörällä ja julkisilla kulkuneuvoilla. Suurin etu autosta on Fundamentalistille, joka ramppaa iltaisin pitkin pääkaupunkiseutua urheiluharrastuksissa. Itse puolestani haaveilen, että auton myötä voisimme tehdä maakuntamatkoja vapaana junien ja bussien aikatauluista.

Samalla päässä takoo syyllisyys luonnonvarojen haaskaamisesta. Jos raha ei vaikuttaisi asiaan, hankkisimme tietenkin biodieselillä, sähköllä, tuulella tai vaikka sateella käyvän ekoauton. Ekologisinta olisi jättää koko peltikasa hankkimatta. Onneksi minun ei tarvitse tehdä päätöstä, kuten referoimastani keskustelupätkästä käy ilmi. Tämän feministin kotona mies hoitaa autoasiat.

Toim.huom: Eilen luennolla kerrottiin, että miehistä 95 prosenttia uusii ajokorttinsa täytettyään 70 vuotta. Naisista 30 prosenttia luopuu vapaaehtoisesti ajokortista 70-vuotiaana. Päätelmiä?