Yläkerran pojat ovat saaneet jo yhden virallisen varoituksen. Itse olen käynyt kahteen otteeseen ovella huomauttamassa metelistä.

Poikien vuokranantaja asuu samassa rapussa muutama kerros ylempänä. Hän kävi reilu viikko sitten keskustelemassa asukkien kanssa kovaäänisestä juhlinnasta. Meillä oli siis lupa odottaa muutosta tilanteeseen.

Eilen pääsimme kuitenkin jälleen osallisiksi huippumakeista bileistä. Volyymi nousi iltaa myöten ja puolenyön aikaan hermo oli taloudessamme jo melko kireällä. Jengi roikkui yläkerran parvekkeelta ja heitteli tupakantumppeja ja runsaasti muuta roinaa alas kadulle, joka alkoikin vähitellen muistuttaa kaatopaikkaa. Eräs juhlavieraista kävi oksentamassa pihalle pyörätelineiden viereen. Puoli yhden aikaan Fundamentalisti kiipesi portaat yläkertaan ja soitti ovikelloa. Ovelta aukesi näkymä asuntoon, joka oli tupaten täynnä parikymppisiä bileihileitä ja jonka isäntäväki notkui taju kankaalla eteisessä. Heistä ei ollut kertojiksi, mutta yksi juhlavieraista kykeni sönköttämään: "Joo joo, me lähetään just".

Meteli hiljeni hieman. Hetken kuluttua kuulimme kummallista ropinaa keittiön ikkunan suunnalta. Säikähdin, että joku pyrkii talon ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevasta ikkunastamme sisään. Eipä sentään. Ikkunalaudalla oli nätti läjä ihmiseritettä. Yläkerrassa joku juhlijoista ei ollut ehtinyt ämpärille asti, vaan oli helpottanut oloansa ulkoilmassa. Osa oksusta oli osunut ikkunalaudallamme ja osa maahan.

Aamun valjetessa Fundamentalisti soitti jälleen poikain ovikelloa. Pitkän odotuksen jälkeen ovelle ilmestyi kalmankalpea isäntä, joka nyökytteli hätäisenä, kun mieheni komensi heitä siivoamaan oksennukset ikkunamme alta. Eivät ole kuitenkaan krapulaltaan jaksaneet, joten maassa on yhä todisteet sikamahtavista pirskeistä.

Mietin, saisiko talon järjestyssääntöihin lisättyä maininnan: "Apinoiden pito kielletty".