Loma lähestyy ja pojalle on saatava henkilökortti mahdollisen ulkomaan matkan varalta. Niinpä työnsin vaunut tänään Kaartin poliisitalolle. Tiesin jo etukäteen, että lupatoimisto on ruuhkainen, joten yllätyin iloisesti. Vain viisi jonottajaa ennen meitä. Poika nukkui ja minä syvennyin kirjaan. Ajattelin, että tässä aika kuluu mukavasti.

Liian aikaista. Sisään lampsi hapsutukkainen, nuoruutensa rokkenroll-elämää vielä jatkava, nelikymppinen mies. Hänen askeleitaan seurasi vankka viinan haju. Äijä ei edes yrittänyt keskittyä omiin asioihinsa, toisin kuin me muut.

- No vittu ku on hienoa porukkaa täällä, ei täällä pääse edes istumaan, mies kailotti ensitöikseen.

Hän sai kuitenkin parkkeerattua itsensä tuoliin, josta katseli haastavasti ympärilleen. Rokkaria selvästi ärsytti edessäoleva jonotus. Kun hän kuuli erään asiakkaan puhuvan virkailijalle jotain Rovaniemelle menemisestä,  mies korotti jälleen ääntään:

- Vittu mee sinä sitten sinne Rovaniemelle, tää on Helsinki. Mitä sä täällä teet! Vitun Rovaniemi!

Äänekkäämpien kommenttiensa välissä törkyturpa mutisi vittua, saatanaa ja solvasi edelleen muita kanssajonottajia. Volyymi nousi, kun pukuun pukeutunut, tyylikäs keski-ikäinen mies lähti virkailijan luota kohti ovea.

- No niin, siinä sitä oot niin vitun ylpeenä. Pääset taas Tallinnaan huoriin. Vittu!

Lukemisesta ei tullut mitään. Oma vuoroni lähestyi ja mietin, mitä itse saisin kuulla tältä yleiseltä syyttäjältä. Pelko oli aiheeton, sillä mies sammui ennen kuin numeroni räpsähti taululle. Äijä nukkui myös oman vuoronsa ohi. Kun olin lähdössä, kivat poliisisedät hakivat väsyneen solvaajan mukaansa.

Naureskelin vielä kotimatkalla. Että joku kehtaakin olla niin täydellinen paskapää.