Minä ja Fundamentalisti päätimme avioliitostamme vain reilu kuukausi sitten. Halusimme juhlia pienellä sykkeellä, aluksi harkitsimme viettävämme häähumun ihan vain kahdestaan. Loppujen lopuksi päätimme kuitenkin, että meidät vihitään kahden ystävän todistaessa perjantaina ja lauantaina tarjoamme pippalot kavereille. Sukulaiset kahvitamme sitten myöhemmin. Kaveribileisiin kutsuttujen määrä kasvoi yllättävän suureksi, melkein vahingossa. Itse asiassa molemmat kutsuivat vain reilut 10 ystävää, mutta kun ynnäsimme seuralaiset ja lapset, luku näyttikin jo toiselta.
Olen huomannut, että naimisiinmeno aiheutti muissa ihmisissä jopa voimakkaampia reaktioita kuin meissä itsessämme. Minä ja Fundamentalisti vitsailimme pakko- ja järkiavioliitosta. Tyköistuva mekkoni teki kaikille selväksi, että morsian ja sulhanen ovat sortuneet esiaviolliseen seksiin.
Olisimme yhtä hyvin voineet jättää naimisiinmenon myöhempään ajankohtaan tai kokonaan väliin. Tulimme kuitenkin eräänä maaliskuisena päivänä siihen tulokseen, että mikään asia maailmassa ei estä meitä solmimasta avioliittoa. Elämme joka tapauksessa yhdessä ja rakastamme toisiamme. Joten mikäpä siinä, mennään naimisiin!
Häiden jälkeen kohtasin yllättäviä reaktioita. Ilmoittelin tuttavilleni (niille, jotka jäivät kutsumatta) nimenmuutoksesta letkeästi tekstiviesteillä. Eräs kaveri vastasi "olevansa loukkaantunut epäluottamuslauseesta". Toisen kanssa puhuin puhelimessa ja huomasin jo silloin, että jotain on pielessä. Sain seuraavana päivänä häneltä, nuoruudenystävältäni, sähköpostilla kirjeen, jossa hän kertoi tuntemuksistaan. Hän sanoi säpsähtäneensä, kun olin kertonut puhelimessa, että kutsuimme häihimme vain läheisimmät ystävät.
Ensimmäiselle vastasin "no voi harmi" -tyyliin ja toivotin hyvää kevättä. Toiselle kirjoitin pidemmän vastauksen ja yritin selittää hieman naimisiinmenomme taustoja. Tänään sain vielä kolmannelta kaverilta onnitteluviestin, jossa niin ikään tiedusteltiin, kuinka isot häät pidimme.
Kaikki tämä saa minut hölmistymään. Olenko kylmä ja tunteeton, kun koen, että jotkut ystävyyssuhteet ovat aikaansa sidottuja ja jäävät taka-alalle jo olosuhteiden pakosta? Tietyt ystävät puolestaan säilyvät vuodesta toiseen ikään kuin enempiä yrittämättä ja luontevasti.
Toisaalta saattaa olla kysymys siitä, että avioliitot ja vauvat tuovat kolmekymppisillä ihmisillä pintaan isoja tunteita. Ihmiset miettivät omia ratkaisujaan ja elämäntilanteitaan. Myös nuoruuden ystävyyssuhteiden kohtalo voi askarruttaa. Ja se tärkeä asia: Onko nuoruus ohi, onko minunkin pakko mennä naimisiin ja harrastaa seksiä ilman ehkäisyä?
Muuten häähurvittelu sujui ilman suurempaa päänvaivaa. Morsian jaksoi jorata yli puolenyön, hääyö sujui perinteisesti nukkumisen merkeissä ja lahjat olivat huippuhyviä. Kiitos vieraille, jotka ottivat vinkistä vaarin. Olimme näet määränneet kaksi sääntöä häihimme.
1. Juomatarjoilu loppuu välittömästi, kun ensimmäinen Tuttu Juttu -visailu alkaa.
2. Kultakeramiikan tai Kerman Saven astioita lahjoittavien on syytä ottaa palautuskuitit mukaan.
Kommentit