Heräsin aamuyöllä jomotukseen, joka muuttui supistukseksi, joka jatkui
jomotuksena, joka lopulta säteili jonnekin jalkoihin ja laimeni pois.
Merkit siis viittaavat siihen, että lapsi olisi pian vanhempiensa
nähtävänä. Siihen ansaan ei kuitenkaan pidä mennä. On turha kuvitella,
että supistukset johtaisivat synnytykseen. Kun äiti alkaa muutaman
tunnin odottelun jälkeen antaa tilaa toiveikkuudelle, supistukset
häviävät kuin salaliiton sanelemana ja kaikki on ennallaan. Jos ei siis
lasketa jatkuvia epämääräisiä ja epämiellyttäviä tuntemuksia siellä
täällä pitkin kroppaa.
Vanha kansa neuvoo kokeilemaan kotikäynnistystä. Siihen kuuluu ainakin
saunaa, siivoamista ja seksiä. Saunaa meillä ei ole, siivoaminen saa
kropan entistä tuskaisempaan kuntoon ja seksi, no jaa... Näillä näkymin
lapsemme ei lähde sillä, millä se tulikin. Sanotaan, että himot ne on
hiirelläkin, mutta entä liitoksistaan natisevalla virtahevolla?
Takana on siis reilut 39 viikkoa siunattua tilaa ja vajaa viikko enää
viralliseen h-hetkeen. Mitä siitä tuleekaan, kun lasketaan? Raskaus saa
mennä pari viikkoa yliaikaiseksi ennen kuin lääketiede puuttuu
tilanteeseen. Lopputulema: Edessä saattaa olla vielä kolme viikkoa
jomotusta, vihlontaa, painetta, supistusta, vatsanahan läpi porautuvia
pieniä jalkoja.
torstai, 22. kesäkuu 2006
Kommentit