Heräsin aamuyöllä jomotukseen, joka muuttui supistukseksi, joka jatkui jomotuksena, joka lopulta säteili jonnekin jalkoihin ja laimeni pois. Merkit siis viittaavat siihen, että lapsi olisi pian vanhempiensa nähtävänä. Siihen ansaan ei kuitenkaan pidä mennä. On turha kuvitella, että supistukset johtaisivat synnytykseen. Kun äiti alkaa muutaman tunnin odottelun jälkeen antaa tilaa toiveikkuudelle, supistukset häviävät kuin salaliiton sanelemana ja kaikki on ennallaan. Jos ei siis lasketa jatkuvia epämääräisiä ja epämiellyttäviä tuntemuksia siellä täällä pitkin kroppaa.

Vanha kansa neuvoo kokeilemaan kotikäynnistystä. Siihen kuuluu ainakin saunaa, siivoamista ja seksiä. Saunaa meillä ei ole, siivoaminen saa kropan entistä tuskaisempaan kuntoon ja seksi, no jaa... Näillä näkymin lapsemme ei lähde sillä, millä se tulikin. Sanotaan, että himot ne on hiirelläkin, mutta entä liitoksistaan natisevalla virtahevolla?

Takana on siis reilut 39 viikkoa siunattua tilaa ja vajaa viikko enää viralliseen h-hetkeen. Mitä siitä tuleekaan, kun lasketaan? Raskaus saa mennä pari viikkoa yliaikaiseksi ennen kuin lääketiede puuttuu tilanteeseen. Lopputulema: Edessä saattaa olla vielä kolme viikkoa jomotusta, vihlontaa, painetta, supistusta, vatsanahan läpi porautuvia pieniä jalkoja.