Viimeinen työpäivä ennen lomaa. Tähän mennessä uutistoimituksessa on ollut melko rauhallista, mutta se ei ole tae mistään. Myös tässä työpaikassa tunnetaan ajatus "tyyntä ennen myrskyä". Usein itse asiassa toivon, että jotain isoa tapahtuisi ja saataisiin säpinää. Luulen olevani parhaimmillani, kun on kiire ja painetta. Nyt kuitenkin olen varsin tyytyväinen, jos päivän ykkösuutinen olisi vaikka Itämeren levätilanne.

Kun suljen toimituksen oven illalla, lopetan samalla uutisten seuraamisen kahdeksi ja puoleksi viikoksi. Ei ole ihmiselle hyväksi tietää kovin paljon Iranin ydinasekriisistä, Gazan siirtokuntien tyhjentämisestä tai valtion ensi vuoden budjetista. Aion lomalla keskittyä seuraaviin kärkiuutisiin: Saako lähikaupasta vaihteeksi tuoretta leipää, pitävätkö naapurit juhlatauon ensi yönä, alkavatko kuukautiset ajallaan ja kuinka pieneen tilaan matkatavarat saa mahtumaan.

Ripeä parisuhdepolkka

Olen muiden kirjoittajien blogeja lukiessani huomannut, että niissä käsitellään runsaasti ihmissuhdeproblematiikkaa. Tottahan se on, ihmisiä väistämättä kiinnostaa, kenen kanssa kukakin yönsä viettää. Valitettavasti minä en pysty valehtelematta kertomaan vauhdikkaista seksiseikkailuista, ainakaan tämänhetkisistä. Sinkkuvuoteni jäivät taakse viime kesänä. Sitä ennen ehdinkin etsiä onneani yhdestä sun toisesta osoitteesta. Ehkä palaan noihin aikoihin myöhemmin.

Vuoden vanha parisuhteeni sujuu kuin tanssi. Tarkemmin sanottuna, ensimmäinen vuosi on muistuttanut ripeää venäläistä polkkaa. Muutamassa kuukaudessa muutimme yhteen, ja puolen vuoden kuluttua meillä oli kamalasti asuntolainaa. Olen vakaasti sitä mieltä, että jos haluaa sitoutua syvästi toiseen ihmiseen, kannattaa ottaa iso, yhteinen asuntolaina. Avioliitto on lastenleikkiä siinä rinnalla.

Tapasimme ystävämme syntymäpäiväjuhlilla. Pidin miestä silmällä alusta asti, mutta uumoilin hänen seurustelevan synttärisankarin siskon kanssa. Loppuillasta päädyimme porukalla rokkikeikalle, jossa sitten seisoin hänen takanaan, ihailin komeaa selkää ja mietin tuhmia. Kun olin jo luopua toivosta, mies kääntyi ja pling, katseet kohtasivat. Olin varmaankin sen verran haltioituneen näköinen, että hän otti onkeensa. Muutaman baarin ja kaljan jälkeen päädyimme järjestämilleni jatkoille. En ollut harmissani siitä, että kukaan muu ei päässyt paikalle.

Pois myrskynsilmästä

Tietysti jokaisessa suhteessa on muutamia kestopulmia, joista ei välttämättä koskaan pääse kokonaan eroon. Väitän, että loppujen lopuksi parisuhteessa käydään periaatteessa samaa riitaa uudelleen ja uudelleen. Meillä keskeinen ongelma on, ei suinkaan mieheni urheiluhulluus, vaan ristiriita hänen voimakkaan temperamentin ja minun loukkaantumisherkkyyteni välillä. Varsinkin ihan alkuaikoina hän saattoi tuohtua erittäin kovaäänisesti milloin mistäkin tyhjänpäiväisestä asiasta, minkä seurauksena minä nieleskelin säikähtäneenä kyyneleitä. Hermokohtaukset liittyvät tyypillisesti mm. AS Roman tappioon, bussilipun katoamiseen, tai vaikka digiboksin kenkkuiluun.

Tätä nykyä olen oppinut poistumaan myrskynsilmästä. Useimmiten siirryyn toiseen huoneeseen naureskelemaan, kuinka yksinkertaisia miehet ovatkaan. Toisaalta olen myös itse ymmärtänyt, että kaikki maailman asiat eivät välttämättä liity minuun. Lisäksi mies on selvästi vähentänyt meuhkaamistaan minun nähden. Oppivaisia otuksia siis.