Huomenna järjestämme ystävieni kanssa Linnanjuhlat. Ohjelma mukailee erään punatukkaisen presidentin järjestämiä kemuja. Vieraat pukeutuvat nätisti, kättelevät illan isäntäparia, tanssivat ja rupattelevat vapautuneesti. Valokuviakin otetaan. Tietysti myös kahvitellaan ja kakutellaan. Päälle päätteeksi avataan televisio ja katsotaan sen punatukkaisen juhlia.

Hauskin osuus on ehdottomasti valokuvaaminen. Pyrimme lavastamaan kättely-, tanssi- ja small talk-hetket siten, että paikalla näyttäisi olevan kosolti ihmisiä. Myös 5-10 tanssivasta ihmisesta saa tarkasti rajaamalla kuvan, jossa tungos vaikuttaa sietämättömältä.

Valitsemme etukäteen roolit juhliin. Viime vuonna esitin Condoleezza Ricea, joka oli vain sattunut piipahtamaan Helsinkiin Euroopan-turneensa yhteydessä. Vuonna 2003 olin puolestaan ansioitunut iskelmätaiteilija, jonka presidentti oli kutsunut juhliin tunnustuksena monikymmenvuotisesta urasta. Huomisen roolin suhteen en ole tehnyt vielä valintaa. Nyt Fundamentalistikin lähtee mukaan, joten täytynee tehdä joku pariratkaisu.

Ehkä voisimme esittää puheliasta ja leppoisaa saamelaispariskuntaa, jonka presidentti on tavannut maakuntamatkallaan. Tai maailmalla menestynyttä kuviokelluja-valmentaja -paria, joka kutsutaan juhliin, koska muutkin MM-voittajat kutsutaan. Ikään kuin pakon edessä. Voisimme myös edustaa jotain kirkkokuntaa, ehkä olisimme oikea pappispariskunta! Minä voisin olla Suomen ensimmäinen naispiispa ja Fundamentalisti minun hissukkamieheni. Fundamentalistikin saisi kerran elämässään kokea, millaista on olla hissukka.

Juhlien kuningatar vai seinäruusu?

Pukuvalintani on vielä hieman epäselvä. Tänään kokeilin muutamia yhdistelmiä, mutta varsinaista jättipottia en löytänyt. Ehkä päädyn mustaan paitaan ja hameeseen. Sillä en saisi punatukkaisen juhlissa osakseni muuta kuin paheksuntaa. Meidän juhlissamme ollaan hyväksyvämpiä, pelkkä hienovarainen yritys juhlavuuteen lasketaan eduksi.

Kuten sanottua, meno on toinen punatukkaisen pirskeissä. Jo tänään iltapäivälehdessä kysyttiin: "Kenestä Linnan kuningatar?". Vaihtoehdoiksi esitettiin mm. Leena Harkimoa, Merikukka Forsiusta, Tanja Karpelaa, Marja Tiuraa ja Assi Koivistoa. Tylsää. Näiden naisten vartaloilla on helppo vetää päälleen vaikka navetan rispaantunut eteismatto ja näyttää hyvältä. Suuremmalla mielenkiinnolla odotan esimerkiksi rehevän Sirkka-Liisa Anttilan asua. Siinä on haastetta.

Entä miehet? Millaisen asun esimerkiksi pääministeri Vanhanen tai puolustusministeri Kääriäinen valitsee? Vai kohahduttavatko herrat siirtämällä jakauksen tyystin toiselle puolelle päätä?

Toisinaanhan juhlissa käy niin, että vieras joutuu harmaavarpusena kyhjöttämään yksin seinustalla odottaen turhaan kavaljeeria. Punatukkaisen juhlissa ongelma hoidetaan tyylikkästi salskeiden kadettien avulla. He pokkaavat seinäruusujen edessä. Meillä ei ole kadetteja, joten tanssihalukkaiden on tyydyttävä uhkailuun ja kiristämiseen. Minä ainakin aion tanssia huomenna Fundamentalistin kanssa. Hän ei sitä tosin vielä tiedä.