Missä on se itkumuuri, jonka äärellä voisi murehtia surkeaa suomalaista työelämää?

A-Piste -ohjelmassa käsiteltiin henkilöstövuokrausyritysten toimintaa. Mukana oli europarlamentaarikko Piia-Noora Kauppi, jonka mielestä "tottakai aina on väärinkäyttäjiä, mutta kyllä lainsäädäntö on hyvä". Jokainen kommentti on höystetty leveällä hymyllä. Pöydän toisella puolella oli rohkea nuori nainen, joka kertoi kokemuksistaan vuokratyövoimana. Työnohjausta ei ole, sairauslomaa seuraa lopputili, palkka jää mitättömäksi ja jatkon suhteen varmaa on vain epävarmuus.

Kummapojan äiti on pätevä lukion opettaja. Hän sai pitkään kesällä odottaa tietoa tulevan vuoden opetustehtävistä. Kesän hän tietenkin lorvaili työttömänä. Onneksi liitto maksaa korvauksia, mutta valitettavasti rahaa saa odottaa, koska samalla luukulla vierailee iso liuta kollegoja.

Toimittajaystäväni irtisanottiin yt-neuvottelujen yhteydessä. Hän oli sattumoisin sairastellut runsaasti edeltävän vuoden aikana. Kun ystäväni oli saanut lähteä, samoihin tehtäviin palkattiin pikaisesti uusi, määräaikainen työntekijä.

Eläkeikää lähestyvät esimiehet myhäilevät, kuinka nuoret työntekijät itse asiassa nauttivat tästä epävarmuudesta, jota pitäisi oikeastaan kutsua vapaudeksi. Meidän vapaiden ja villien on kuitenkin asuttava jossain, ostettava ruokaa lapsillemme ja maksettava bussilippumme, kuten kunniallisten kansalaisten konsanaan.

Poliitikko Kauppi toteaisi kai tähän, että "aina on näitä, jotka haluavat kiertää lakia". Totta puhut, Piia-Nooraseni, näinä päivinä niitä todella on. Kaipaisin vähän ryhdikkäämpää asennetta sekä ay-liikkeeltä että poliitikoilta. Kun kyse on selvästi laajasta yhteiskunnallisesta ongelmasta, vastuuta ei voi sysätä yksilöiden harteille. Oman liittoni asenne on ollut pitkään "no ryhdy riitelemään, jos uskallat". Kun liitto näin sanoo, eihän sitä varmaan uskalla.

Olen ollut työelämässä kymmenen vuotta (ja palkallisella lomalla yhteensä noin 2kk). Tuona aikana olen mm. uutisoinut työelämän epäreiluuksista samalla, kun oma työnantaja on kiertänyt lainsäädäntöä parhaiden kykyjensä mukaan. Jotain todella vänkää siinäkin on.

Osku Pajamäki kritisoi taannoin suuria ikäluokkia siitä, että he ovat jättäneet meille surkean perinnön. Nousi kauhea elämöinti. Ei ei ei, mehän rakensimme tämän maan!! Olisitte perhana sitten rakentaneet paremman. Miten vika korjataan? Sanokaa aika ja paikka, minä tuon megafonin.

Juu, juu, tilannehan on Suomessa parempi kuin hyvä. Kiinassa jopa lapset ovat töissä, kahden peltipennin päiväpalkalla. Sillekin pitäisi tehdä jotain.