Asiallinen keskustelu miehen kanssa kotitalouden hoidosta ja riitelytavoistamme ei tunnu johtavan mihinkään. Katse pysyy tiukasti televisioruudussa, jossa Jarkko Nieminen parhaillaan lyö palloa Lleyton Hewittin kanssa.

Yritän aina aika ajoin keskustella Fundamentalistin kanssa aikuisen järkevästi konflikteja aiheuttavista asioista. Paljon tyypillisemmin riidoissa oma reaktioni on jotain mököttämisen ja itkemisen väliltä. Ehkä se on kovin naisellinen tapa toimia. Riitamme syntyvät pienistä asioista. Yleensä kaava menee niin, että minä huomautan jostain asiasta muutaman kerran, hän hermostuu ja sanoo pahasti, minkä jälkeen minä järkyttyneenä nieleskelen kyyneleitä. Tästähän oli blogissani joskus aiemminkin tekstiä. Tulistuva luonne ja liiallinen loukkaantumisherkkyys eivät ole aivan täydellinen yhdistelmä.

Paluu koulunpenkille

Olin tänään ensimmäistä kertaa pariin vuoteen luennolla. Minun pitäisi saada vihdoin ja viimein maisterinpaperit jouluna ulos. Valmistuminen on muutamista opintoviikoista kiinni. Nyt siis otin itseäni niskasta kiinni ja ilmoittauduin sivuaineen perusopintoihin.

(Välihuomautus: Fundamentalisti tuli pussaamaan. Tältä illalta hampaidenkiristely saa siis riittää)

Menin luennolle illansuussa. Keskittymiskykyni oli ollut koetuksella jo töissä, kun painimme Bodom-uutisoimisen kanssa. Kohtuullisen hyvin jaksoin kuitenkin sinnitellä kuunnellen kurssinvetäjän selostusta opintojemme sisällöstä. Jonkin verran päätä kiristi, kun tuoreet ja nuoret opiskelijat alkoivat esittää kysymyksiä liittyen käytännön asioihin. "Mitä 6-10 sivua luentopäiväkirjaa tarkoittaa, millä rivivälillä pitää kirjoittaa?". Vuodet vierivät, mutta samat tollot kysymykset esitetään jokaisella kurssilla. Joidenkin hämmentyneiden henkilöiden on myös keskusteltava omista opinto-ongelmistaan opettajan kanssa kesken luennon. Siinä sitten muut saavat kuunnella ja odottaa opetuksen jatkumista.

Tietenkin vieressä istui myös se sama jännittyneen oloinen, laiha ja silmälasipäinen tyttö ilman meikkiä. Hän kirjoittaa jokaisen vetäjän suustaan päästämän sanan. Hänen kansionsa on päällystetty kontaktimuovilla ja pöydälle on levitetty erilaisia kyniä. Kuulakärkikynä, kauniisti terotettu lyijykynä sekä alleviivaustussi, luonnollisesti.

En tiedä, onko siinä tytössä mitään vikaa sinänsä. Lähinnä minua kai ärsyttää se, että itse en ole koskaan kyennyt moiseen säntillisyyteen.