Asiallinen keskustelu miehen kanssa kotitalouden hoidosta ja
riitelytavoistamme ei tunnu johtavan mihinkään. Katse pysyy tiukasti
televisioruudussa, jossa Jarkko Nieminen parhaillaan lyö palloa Lleyton
Hewittin kanssa.
Yritän aina aika ajoin keskustella Fundamentalistin kanssa aikuisen
järkevästi konflikteja aiheuttavista asioista. Paljon tyypillisemmin
riidoissa oma reaktioni on jotain mököttämisen ja itkemisen väliltä.
Ehkä se on kovin naisellinen tapa toimia. Riitamme syntyvät pienistä
asioista. Yleensä kaava menee niin, että minä huomautan jostain asiasta
muutaman kerran, hän hermostuu ja sanoo pahasti, minkä jälkeen minä
järkyttyneenä nieleskelen kyyneleitä. Tästähän oli blogissani joskus
aiemminkin tekstiä. Tulistuva luonne ja liiallinen
loukkaantumisherkkyys eivät ole aivan täydellinen yhdistelmä.
Paluu koulunpenkille
Olin tänään ensimmäistä kertaa pariin vuoteen luennolla. Minun pitäisi
saada vihdoin ja viimein maisterinpaperit jouluna ulos. Valmistuminen
on muutamista opintoviikoista kiinni. Nyt siis otin itseäni niskasta
kiinni ja ilmoittauduin sivuaineen perusopintoihin.
(Välihuomautus: Fundamentalisti tuli pussaamaan. Tältä illalta hampaidenkiristely saa siis riittää)
Menin luennolle illansuussa. Keskittymiskykyni oli ollut koetuksella jo
töissä, kun painimme Bodom-uutisoimisen kanssa. Kohtuullisen hyvin
jaksoin kuitenkin sinnitellä kuunnellen kurssinvetäjän selostusta
opintojemme sisällöstä. Jonkin verran päätä kiristi, kun tuoreet ja
nuoret opiskelijat alkoivat esittää kysymyksiä liittyen käytännön
asioihin. "Mitä 6-10 sivua luentopäiväkirjaa tarkoittaa, millä
rivivälillä pitää kirjoittaa?". Vuodet vierivät, mutta samat tollot
kysymykset esitetään jokaisella kurssilla. Joidenkin hämmentyneiden
henkilöiden on myös keskusteltava omista opinto-ongelmistaan opettajan
kanssa kesken luennon. Siinä sitten muut saavat kuunnella ja odottaa
opetuksen jatkumista.
Tietenkin vieressä istui myös se sama jännittyneen oloinen, laiha ja
silmälasipäinen tyttö ilman meikkiä. Hän kirjoittaa jokaisen vetäjän
suustaan päästämän sanan. Hänen kansionsa on päällystetty
kontaktimuovilla ja pöydälle on levitetty erilaisia kyniä.
Kuulakärkikynä, kauniisti terotettu lyijykynä sekä alleviivaustussi,
luonnollisesti.
En tiedä, onko siinä tytössä mitään vikaa sinänsä. Lähinnä minua kai
ärsyttää se, että itse en ole koskaan kyennyt moiseen säntillisyyteen.
torstai, 8. syyskuu 2005
Kommentit