Pieni kotoisa elintarvikeliike tarjoaa ulkomainoksensa mukaan edullista "grillimakaraa". Jätän ostokset väliin, koska kirjoitusvirheestä syntyvä mielikuva on armoton. Bisnestä tehdään vasemmalla kädellä ja makarakin on varmaan nyysitty naapurin roskalavalta.

Äidinkielestä niuhottaminen kuuluu mielipuuhiini. Onneksi Fundamentalisti on pitkämielistä sorttia ja jaksaa kuunnella paasaamistani. Sitähän riittää. Arkinen kielenkäyttö menee läpi sormien, mutta virallisemmissa yhteyksissä kielivirheet laittavat hermon kireälle.

Minua risoo muun muassa joka ja mikä -sanojen väärinkäyttö. Luulisi, ettei se nyt niin nuukaa ole, mutta ei voi mitään. Asia on yksinkertainen: Joka viittaa edelliseen sanaan ja mikä edelliseen lauseeseen. Joskus viittaussuhteet heittävät muutenkin perskeikkaa. Anna-lehden (36/2006) toimittaja kertoo kirpputorireissustaan. Hänellä myynnissä oleva puutarhakirja on kuulemma "mummon vanha opas 40-luvulta, jolle ei ole käyttöä". Sykähdyttävä kannanotto.

Kyllä, kaappikello kirjoitetaan yhteen

Jaksan myös ihmetellä monia riivaavaa yhdyssanaongelmaa. Ymmärrän, että on hankalia tapauksia, joiden äärellä kuka hyvänsä kielenkäyttäjä voi puuskuttaa. Maahanmuutto vai maahan muutto? Ikään kuin vai ikäänkuin? Mutta hitto soikoon, jos lehdessä mainostetaan "uusinta huippu teknologiaa edustavia taulu televisioita", minä en usko enkä taatusti osta.

Joskus virhe aiheuttaa tahatonta komiikkaa. Esimerkiksi silloin, kun kirjoittaja kertoo pitävänsä äidin kielestä. Yhdyssanaviidakossa eteneminen helpottuu, kun seuraa esimerkiksi näitä ohjeita.

Etsitään kieliopin hallitsevaa herraseuraa

Kieliongelmat lisääntyvät entisestään, kun Suomeen muuttaa lisää ulkomaalaisia. Heille olen armollinen. Jo vähäinen suomen kielen taito on hyvä juttu. Heidänkin olisi sopivaa tarkistuttaa puotiensa ulkomainokset jollakin natiivilla, joka tietää, mitä vikaa on sanayhdistelmässä "kakkipussit vain tänään 2 euro".

Eräässä nettikeskustelussa irvailtiin seuranhakuilmoituksille, joissa vilisee yhdyssanavirheitä. Olen vähän samoilla linjoilla irvailijoiden kanssa. Jos etsisin herraseuraa, tuskin lähtisin treffeille komea raamisen kunto sali kävijän kanssa.

Yksi keskustelija kysyi irvailijoilta, eikö sydämen sivistys ole tärkeämpää kuin kielioppiosaaminen. Hyvä kysymys, hmmm. Tietenkin on. Seuranhakuilmoitukset ovat vain samassa sarjassa kuin kauppojen mainokset. Ostopäätös (anteeksi brutaali rinnastus) tehdään pienten ja toisinaan täysin epäoleellisten asioiden perusteella. Kannattaa panostaa.