Vietin viikonlopun vanhempieni luona maaseudun rauhassa.
Sairaanhoitaja-äitini oli viime yön töissä, joten yritin hyssytellä ja
keskittyä aamupäivällä hiljaisiin askareisiin. Kahlattuani pari vanhaa
Kotivinkkiä ja erään urheiluseuran joululehden päädyin ottamaan
kaapista lukioaikaiseni historian kirjani. Ihmisen tiet, osa 5.
Ajattelin, että voisi olla yleissivistyksen kannalta hyödyllistä
kerrata maailmanhistorian vaiheita. Luin kokonaisuudessaan kaksi
jaksoa, toisen kolonialismista ja toisen Neuvostoliiton synnystä.
Nauratti. Olin tehnyt runsaasti alleviivauksia ja pieniä merkintöjä
marginaaleihin. Huomasin, että merkintöjä oli sitä enemmän mitä
monimutkaisemmasta asiasta oli kyse. Esimerkiksi marxismia koskevat
sivut olivat täynnä pientä tuherrusta. Voisin lyödä vetoa, että
17-vuotias Justiina ei ole ymmärtänyt pöllähdystä enempää ideologian
perusolemuksesta. Luultavasti olen kokeita ja arvosanoja varten hokenyt
ulkoa oppikirjan lausekkeita "palkka + työvälineet + raaka-aineet =
hinta + lisäarvo". Tietenkin vastentahtoisesti, sillä mieluummin
pyöritin päässäni tärkeämpiä lausekkeita: " Justiina + Pekka =
rakkautta".
Yritin miettiä, millainen pää 17-vuotiaalla Justiinalla on ollut. Onko
sillä edes ollut mahdollisuutta omaksua abstrakteja ajatuskuvioita?
Olisiko historian tunnit kannattanut käyttää johonkin hyödyllisempään?
Vaikka pituushyppyyn?
Olen nimittäin lukion jälkeen, mm. yliopisto-opinnoissani omaksunut
kohtuullisesti ja vapaaehtoisesti erilaisten ideologioiden
perusasioita. Pituushypyn suhteen mahdollisuuteni ovat jo huvenneet. On
muuten masentavaa todeta olevansa jo 28-vuotiaana niin vanha, että ei
ole enää mahdollisuuksia maailman huipulle juuri missään
urheilulajissa.
sunnuntai, 30. lokakuu 2005
Kommentit