Vietin viikonlopun vanhempieni luona maaseudun rauhassa. Sairaanhoitaja-äitini oli viime yön töissä, joten yritin hyssytellä ja keskittyä aamupäivällä hiljaisiin askareisiin. Kahlattuani pari vanhaa Kotivinkkiä ja erään urheiluseuran joululehden päädyin ottamaan kaapista lukioaikaiseni historian kirjani. Ihmisen tiet, osa 5.

Ajattelin, että voisi olla yleissivistyksen kannalta hyödyllistä kerrata maailmanhistorian vaiheita. Luin kokonaisuudessaan kaksi jaksoa, toisen kolonialismista ja toisen Neuvostoliiton synnystä.

Nauratti. Olin tehnyt runsaasti alleviivauksia ja pieniä merkintöjä marginaaleihin. Huomasin, että merkintöjä oli sitä enemmän mitä monimutkaisemmasta asiasta oli kyse. Esimerkiksi marxismia koskevat sivut olivat täynnä pientä tuherrusta. Voisin lyödä vetoa, että 17-vuotias Justiina ei ole ymmärtänyt pöllähdystä enempää ideologian perusolemuksesta. Luultavasti olen kokeita ja arvosanoja varten hokenyt ulkoa oppikirjan lausekkeita "palkka + työvälineet + raaka-aineet = hinta + lisäarvo". Tietenkin vastentahtoisesti, sillä mieluummin pyöritin päässäni tärkeämpiä lausekkeita: " Justiina + Pekka =  rakkautta".

Yritin miettiä, millainen pää 17-vuotiaalla Justiinalla on ollut. Onko sillä edes ollut mahdollisuutta omaksua abstrakteja ajatuskuvioita? Olisiko historian tunnit kannattanut käyttää johonkin hyödyllisempään? Vaikka pituushyppyyn?

Olen nimittäin lukion jälkeen, mm. yliopisto-opinnoissani omaksunut kohtuullisesti ja vapaaehtoisesti erilaisten ideologioiden perusasioita. Pituushypyn suhteen mahdollisuuteni ovat jo huvenneet. On muuten masentavaa todeta olevansa jo 28-vuotiaana niin vanha, että ei ole enää mahdollisuuksia maailman huipulle juuri missään urheilulajissa.