Presidentti on valittu ja valtakunnassa kaikki hyvin. Kun kaksi viikkoa sitten kävi ilmi, että vaaleissa mennään toiselle kierrokselle, uutistoimituksessa kulki syvä huokaus. Syynä ei ollut niinkään sympatia Tarja Halosta kohtaan, vaan työrupeaman venyminen.

Vaalit työllistävät toimitusta enemmän kuin normaali arki, ylitöitä kertyy ja väsymys painaa. Toisaalta homma on mukavaa ja joskus jopa tiukassa taistossa jännittävää. Kaiken tämän kruunaavat toimitukseen saapuvat palauteviestit, joissa toimittajia syytetään vuorotellen vasemmistolaisuudesta ja oikeistolaisuudesta. Jostain syystä samankin uutisjutun voi tulkita eri äärilaitoja myötäileväksi.

Tänä vuonna vältin itse varsinaisen vaalipäivän työn ja hyvä niin. En katsonut kadehtien kollegoita, jotka tungeksivat Isossa Pajassa etsien seuraavaa haastateltavaa. Seuraavan kerran rutistus on edessä eduskuntavaaleissa maaliskuussa 2007. Senkin homman taidan välttää äitiysloman ansioista.

Yksi ulos, toinen sisään

Tänään pidämme vielä presidentinvaaleja esillä. Olemme muun muassa kertoneet, että Sauli Niinistö ei aio asettua ehdolle kuuden vuoden kuluttua. Hän ei myöskään haaveile paluusta suomalaiseen päivänpolitiikkaan. Toisaalta, muistamme, että kyseessä on sama puolivallaton leskimies, joka vielä kuusi vuotta sitten kieltäytyi vankasti ehdokkuudesta. Ajat muuttuvat, Sauliseni.

Huomenna siirrämme vaalit arkistoihin ja palaamme takaisin päiväjärjestykseen. Mutta vain hetkeksi. Ennen kuin huomaammekaan, olemme syvällä olympiasuossa. Urakka ei rajoitu ainoastaan työmaalle, sillä myös oma kotini muuttuu täysipäiväiseksi urheilustudioksi. Onneksi sentään yöt on rauhoitettu, kun kisat käydään vain yhden aikavyöhykkeen päässä.