Krapula on teknisesti kai jo ohi, kun viimeisestä punaviiniannoksesta
on kulunut yli 24 tuntia. Käytännössä tilanne on yhä köyhä, mutustan
karkkeja ja haaveilen limsasta. Limsahimo iskee ainoastaan krapulassa.
Pidän itseäni saamattomana, koska en koko päivänä kyennyt enempään kuin
yhteen kauppareissuun. Senkin tein pakon edessä, kun piti hakea
Pikkurouvalle kahvitarjottavaa. Poikaystävä paasasi iltapäivällä
puhelimessa, että minun olisi ehdottomasti mentävä ulos, koska aurinko
paistaa. Sen jälkeen tunsin syyllisyyttä, kun en halunnut lähteä
ulkoilemaan. Makasin sohvalla. Teki mieli esittää anteeksipyyntö
auringolle: "Arvostan vilpittömästi elettäsi, mutta en millään jaksa
lähteä ulos. Tämä ei liity sinuun vaan minuun."
Minun on
kai ryhdyttävä kutsumaan poikaystävääni blogissa jollain lempinimellä.
Mainitsen hänet niin usein, että nimen on syytä olla lyhyt. Toisaalta,
nimen täytyy olla sellainen, jota voi käyttää sekä mairittelevissa että
vähemmän mairittelevissa yhteyksissä. Muru, Kulta ja Hani ovat siis
poissuljettuja vaihtoehtoja. Mietintätauko.
Pitkän pohdinnan jälkeen olen päätynyt Fundamentalistiin. Se ei tietenkään täytä lyhyt-kriteeriä, mutta on tarpeeksi kuvaava.
Rakas Fundamentalistini on tällä hetkellä joukkueensa kanssa
jääkiekkoleirillä. Yön viettäminen yksin kotona tuntuu vähän
epämiellyttävältä. Täytyy kai taas jättää valot päälle. S:n kuoleman
jälkeen en ole osannut nukkua yksin pimeässä. En tiedä, mistä se
johtuu. En pelkää mörköjä tai rosvoja. Ehkä kysymys on siitä, että
pimeässä ajatus lähtee vaeltamaan ikäville poluille. Valoisassa
huonessa tulee mietittyä arkisempia ja helpompia asioita.
Uutislakko sujuu ihan kivasti
Olen pystynyt kohtuullisen hyvin pitämään lupaukseni uutisten
hylkäämisestä loman ajaksi. Olen useampaan otteeseen vaihtanut kanavaa,
kun televisiouutiset ovat olleet alkamassa. Helsingin Sanomat kahlasin
aamulla, mutta hyvin ylimalkaisesti. Uutisten sivuuttaminen on jopa
helppoa, koska suurin kiinnostukseni kohdistuu joka tapauksessa
mielipideosastoon. Se kuvastaa yhteiskuntaamme selvemmin kuin
journalistien tasapainoiset ja nätit uutispalat.
Erityisen kutkuttavia ovat mielipidekirjoitukset, joissa yleistetään ronskisti ja mieluiten nimimerkin takaa:
"Nykyajan hienohelmaiset naiset eivät huolehdi lapsistaan.
Haluavat sysätä ne mahdollisimman nopeasti yhteiskunnan hoiviin, jotta
pääsisivät työelämään toteuttamaan itseään ja kihertämään tummaihoisen
gigolo-pomon polvelle. Nimim. Kokemusta on."
Lukiessaan mielipideosastoa voi mielessään esittää vastaväitteitä
junteille tai nyökytellä samanmielisesti fiksuille. Välillä tavallisten
koirankakkakriitikkojen ja muun rahvaan sekaan saapuu mm. poliitikkojen
ja talouselämän vaikuttajien kirjoituksia. Kielenkäyttö muuttuu, mutta
tarkoitusperät pysyvät yhtä aidon itsekkäinä.
Uutislakkoni
ongelmaksi muodostunevat tekstiviestiuutiset, joita saan ikään kuin
työsuhde-etuna. Yt-neuvottelut, riittävästi kuolonuhreja vaatineet
onnettomuudet ja Nokian osavuosikatsaukset tulevat kännykkääni kuin
juna. Harkitsin hetken keskeyttäväni palvelun, mutta en ole vielä
valmis. Voisihan käydä niin, että loman jälkeen en saisi palvelua enää
uudelleen avattua.
Kaksi lomapäivää jo takana. Toinen meni humputellessa ja toinen toipuessa. Huomenna olen reipas, syön terveellisen aamiaisen ja lähden pyöräretkelle.
lauantai, 20. elokuu 2005
Kommentit