Krapula on teknisesti kai jo ohi, kun viimeisestä punaviiniannoksesta on kulunut yli 24 tuntia. Käytännössä tilanne on yhä köyhä, mutustan karkkeja ja haaveilen limsasta. Limsahimo iskee ainoastaan krapulassa.

Pidän itseäni saamattomana, koska en koko päivänä kyennyt enempään kuin yhteen kauppareissuun. Senkin tein pakon edessä, kun piti hakea Pikkurouvalle kahvitarjottavaa. Poikaystävä paasasi iltapäivällä puhelimessa, että minun olisi ehdottomasti mentävä ulos, koska aurinko paistaa. Sen jälkeen tunsin syyllisyyttä, kun en halunnut lähteä ulkoilemaan. Makasin sohvalla. Teki mieli esittää anteeksipyyntö auringolle: "Arvostan vilpittömästi elettäsi, mutta en millään jaksa lähteä ulos. Tämä ei liity sinuun vaan minuun."

Minun on kai ryhdyttävä kutsumaan poikaystävääni blogissa jollain lempinimellä. Mainitsen hänet niin usein, että nimen on syytä olla lyhyt. Toisaalta, nimen täytyy olla sellainen, jota voi käyttää sekä mairittelevissa että vähemmän mairittelevissa yhteyksissä. Muru, Kulta ja Hani ovat siis poissuljettuja vaihtoehtoja. Mietintätauko.

Pitkän pohdinnan jälkeen olen päätynyt Fundamentalistiin. Se ei tietenkään täytä lyhyt-kriteeriä, mutta on tarpeeksi kuvaava.

Rakas Fundamentalistini on tällä hetkellä joukkueensa kanssa jääkiekkoleirillä. Yön viettäminen yksin kotona tuntuu vähän epämiellyttävältä. Täytyy kai taas jättää valot päälle. S:n kuoleman jälkeen en ole osannut nukkua yksin pimeässä. En tiedä, mistä se johtuu. En pelkää mörköjä tai rosvoja. Ehkä kysymys on siitä, että pimeässä ajatus lähtee vaeltamaan ikäville poluille. Valoisassa huonessa tulee mietittyä arkisempia ja helpompia asioita.

Uutislakko sujuu ihan kivasti

Olen pystynyt kohtuullisen hyvin pitämään lupaukseni uutisten hylkäämisestä loman ajaksi. Olen useampaan otteeseen vaihtanut kanavaa, kun televisiouutiset ovat olleet alkamassa. Helsingin Sanomat kahlasin aamulla, mutta hyvin ylimalkaisesti. Uutisten sivuuttaminen on jopa helppoa, koska suurin kiinnostukseni kohdistuu joka tapauksessa mielipideosastoon. Se kuvastaa yhteiskuntaamme selvemmin kuin journalistien tasapainoiset ja nätit uutispalat.

Erityisen kutkuttavia ovat mielipidekirjoitukset, joissa yleistetään ronskisti ja mieluiten nimimerkin takaa:

 "Nykyajan hienohelmaiset naiset eivät huolehdi lapsistaan. Haluavat sysätä ne mahdollisimman nopeasti yhteiskunnan hoiviin, jotta pääsisivät työelämään toteuttamaan itseään ja kihertämään tummaihoisen gigolo-pomon polvelle. Nimim. Kokemusta on."

Lukiessaan mielipideosastoa voi mielessään esittää vastaväitteitä junteille tai nyökytellä samanmielisesti fiksuille. Välillä tavallisten koirankakkakriitikkojen ja muun rahvaan sekaan saapuu mm. poliitikkojen ja talouselämän vaikuttajien kirjoituksia. Kielenkäyttö muuttuu, mutta tarkoitusperät pysyvät yhtä aidon itsekkäinä.

Uutislakkoni ongelmaksi muodostunevat tekstiviestiuutiset, joita saan ikään kuin työsuhde-etuna. Yt-neuvottelut, riittävästi kuolonuhreja vaatineet onnettomuudet ja Nokian osavuosikatsaukset tulevat kännykkääni kuin juna. Harkitsin hetken keskeyttäväni palvelun, mutta en ole vielä valmis. Voisihan käydä niin, että loman jälkeen en saisi palvelua enää uudelleen avattua.

Kaksi lomapäivää jo takana. Toinen meni humputellessa ja toinen toipuessa. Huomenna olen reipas, syön terveellisen aamiaisen ja lähden pyöräretkelle.