Huonoa omatuntoa potien palaan blogini äärelle. Huomaan, että harrastuneisuuteni kulkee aaltoliikettä. Välillä tekisi mieli päivittää uusia tekstejä monta kertaa päivässä ja toisinaan pitää oikein pinnistellä, että keksisi edes yhden kiinnostavalta kuulostavan ajatuksen. Selittelyt sikseen, kyllä te tiedätte.

Minusta tuli viime perjantaina klo 15.35 rouvashenkilö. Yritän nyt kiivaasti miettiä, mitä ihmettä minun pitää uuden nimeni kanssa tehdä. Pankit ja muut isommat yhtiöt saavat tiedon suoraan väestörekisteristä, mutta muuten olen enemmän tahi vähemmän hukassa.

Minun pitäisi muun muassa peruuttaa Kotivinkin tilaus. Tämä ei liity suoranaisesti naimisiinmenoon, vaan siihen, että en enää jaksa perehtyä näppäriin puutarhavinkkeihin ja sisustuskikkoihin. Tein suuren virheen myöntyessäni erikoistarjoustilaukseen. En ilmeisesti ole kotivinkkityyppiä, ainakaan vielä. Katsotaan sitten parinkymmenen vuoden kuluttua uudelleen.

Mutta asiaan. Kuinka toimin? Esittelenkö ensin itseni uudella nimellä ja selittelenkö perään olevani vanha se-ja-se? Vasta sitten pääsen peruutusasiaan. Oman luonteeni tuntien epäilen, että sorrun vielä puolustelemaan tilauksen peruuttamista. "Ei minulla siis mitään ole tätä lehteä vastaan, mutta kun ei ole puutarhaakaan. Ja rahat ovat nykyään tiukassa ja niin edelleen." Kaiken tämän lässytyksen jälkeen sekä minä että asiakaspalvelija olemme väsyneitä, niin väsyneitä.

Ratkaisin pulman tänään niin, että en soittanut asiakaspalveluun ollenkaan. Näyttää siltä, että joudun kärsimään pirteistä askartelu- ja tippaleipäohjeista myös jatkossa. Kauhistus.