Lähdin tohkeissani lauantaina viettämään iltaa tyttöjen kanssa. Minulle on käynyt kuten paksumahoille yleensä: Kotisohva voittaa monet kinkerit mennen tullen. En taida totta puhuen edes olla tällä hetkellä kapakkakaverilistan kärkipäässä. Saan siis nyhjöttää rauhassa.

Katsoimme ensin kaverin kanssa jääkiekkoa, minkä jälkeen valmistauduimme Euroviisuihin pelaamalla pokeria. Se oli vasta ihmeiden alkusoitto: Minä voitin koitoksen, jossa panoksena olivat kaverin keräämät kuohuviinipullojen korkit. Olin varsin tyytyväinen, mutta en tietenkään arvannut, mitä tuleman pitää. Vähitellen juhlaväki alkoi valua paikalle ja istumapaikat täyttyivät.

Meillä on joka kevät tapana kokoontua katsomaan Euroviisuja. Toimimme samalla kotijuryna. Askartelemme osallistujille äänestyslaput, jossa on numerot yhdestä kymmeneen. Kunkin kappaleen loppupuolella aloitamme kierroksen, jonka aikana jokainen saa antaa äänensä lyhyiden perustelujen kera.

"oisin antanut ykkösen, mutta pelkään, että tulee vielä huonompia"

"kuutonen, koska esiintyjällä oli vaatteet päällä"

"päätin jo etukäteen antaa ykkösen jokaiselle piano-ja-mies -yhdistelmälle"

Tänä vuonna raatimme pohti kuumeisesti, äänestämmeko ollenkaan oman maan esiintyjää. Ainahan ei ole ollut selvää, että Suomi on mukana finaalissa. Päätimme lopulta, että äänestämme myös Lordia. Sovimme lisäksi, että oman maan ehdokasta kohdellaan samalla tavalla objektiivisesti kuin muitakin. Kun hirviöt olivat show'nsa vetäneet, Suomen kohdalla tyylikkäässä kisataulukossamme oli lukema 79. Äänestäjiä oli paikalla kahdeksan.

Meidän kisassamme ylivoimaiseksi voittajaksi nousi Suomi ja toiseksi Norja. Kolmas sija meni minun mielestäni järjettömälle valinnalle, Bosnia-Hertsegovinalle. Neljänneksi sijoittui Turkki. Tässä vaiheessa monen kotijuryn jäsenen mielessä keikkui lähtö baariin tai kuten minulla, oma sänky. Läpätimme niitä näitä, kun ensimmäinen maa aloitti äänten antamisen televisiossa. Ruutun lävähti yhtäkkiä: Finland 8 points. Kotikatsomo räjähti huutoon. Itse ajattelin, että tämäkin jo riittää. Suomelle kahdeksan pistettä!

Ääntenlaskun edetessä joukossamme alkoi valtavan metelin lisäksi ilmetä ylimielisyyttä. Loppupäässä saadut kahdeksan pisteen saalit tuntuivat lähinnä pilkanteolta: "vain kahdeksan pistettä, saatanan jurpot".

Jossain vaiheessa kiedoin viltin vatsani ympärille. Äitipäähäni hiipi pelko siitä, että Nyyssönen saa traumoja tolkuttomasta metelistä. Kun voittajaksi julistettu Lordi aloitti uusintaesityksen, volyymi oli niin kova, että Hard Rock Hallelujahin soinnut iskostuivat taatusti myös lapsosen pieneen päähän. Saapahan kulttuurihistoriallista sivistystä jo kohdussa.

Suomi voitti Euroviisut! Epäuskoisina totesimme, että rauhan saaminen Lähi-itään tuntuu yhtäkkiä ihan mahdolliselta. Huulikiiltoa naamaan, tytöt lähtivät baariin. Minä puolestani lampsin autolle ja nautiskelin onnellisten ohikulkijoiden spontaaneista ilonkiljahduksista. Kotona kömmin sänkyyn väsyneenä. Kuiskasin vielä Nyyssöselle: "Tämä on tosi hyvä vuosi".